Sinivalkoista Riisitunturilla

Oman säätilastoni mukaan helmikuulle sattui kaksi kokonaan aurinkoista päivää, yksi aurinkoinen aamu ja kaksi puolen tunnin pilkahdusta. Toinen aurinkopäivä oli eilen, ja se osui vähän vahingossa helmikuulle, eihän helmikuussa ole 29:ää päivää kuin kerran neljään vuoteen.

Riisitunturi on kauniin päivän retkikohde. Kun nousen autosta Riisin parkkipaikalla, on vastassa huikaiseva valo. Tuntuu, että täällä korkeammalla on vielä kirkkaampaa ja valoisampaa. Puolen päivän aikaan parkkipaikalla on yllättävän vähän autoja, vain puolenkymmentä. Ehkä hiihtolomalaiset nukkuvat pitkään ja ehtivät tänne vasta myöhemmin. Paljon on Riisitunturin polulla kuljettu. Tiukaksi tallatulla uralla lumikenkiä ei tarvita. Minulla on liukulumikengät ja kaarran kohta pois polulta, nousemaan tykkypuiden välissä rinteen etelälaitaa ylöspäin.

Keskipäivän kirkkaassa valossa värejä on vain kaksi; sininen ja valkoinen. Kuljen niska kenossa puiden keskellä, vähän väliä on pakko kaivaa kamera esiin ja ikuistaa näitä mielikuvituksellisen kauniita taideteoksia.

Riisitunturin rinteillä on paljon pieniä suolaikkuja, joita tykkypuut reunustavat.

Nousen kuusikon suojasta avonaiselle rinteelle, josta matalaksi painuneiden tykkyjen lomasta alkaa näkyä kauas ympäristöön.

Näkymä suoraan pohjoiseen Pikku Riisitunturille päin. Kuvan vasemmassa reunassa voi tarkkaan katsoen erottaa puiden välistä Riisitunturin tuvan.

Kitkajärvi hallitsee Riisitunturilta avautuvaa maisemaa idästä kaakkoon. Polulla kulkija näyttää pieneltä tässä ympäristössä.

Tykkypuun juurelta löytyy hyvä taukopaikka auringossa ja viimalta suojassa. Hörppäilen teetä maisemia katsellen. Ensimmäistä kertaa tänä talvena tunnen auringon lämmittävän.

Jos pitäisi yhdellä kuvalla kertoa Riisitunturista, niin se olisi tässä.

Lähden liukumaan rinnettä alas. Rinne on sen verran loiva ja pehmeää lunta alla, että vauhti ei päätä huimaa.

Alarinteen suon laidalta löydän kevään merkkejä. Suojaisessa paikassa aurinko lämmittää niin, että on jo sulattanut kuusenoksaa näkyviin tykkylumen keskeltä. Vesi tippuu jääpuikkoja pitkin.

Tapionpöytä on pöytäkuusi polun varrella lähellä Riisitunturin parkkipaikkaa. Siitä on muotoutunut korkeakattoinen lumimaja. Kuusen läpi kulkee tunneli. Luulen, että lapset tykkää.

Retki on lopuillaan, Riisitunturi hyvästelee auringon vilkutuksella tykkylatvuksen takaa.