Jääputouskierros Korouomassa

Korouoman uusi päiväreitti Koronjää on tänä talvena ollut ensimmäistä kertaa käytössä. Viiden kilometrin pituinen reitti vie alas uomaan, jossa on nähtävänä useita komeita jääputouksia. Kävimme tutustumassa reittiin joulukuun alussa. Kaamosajan aurinko ei silloin ylettynyt Korouoman pohjalle, koska joulukuinen auringonkierto on lyhyt ja matala. Maaliskuussa päivä on jatkunut ja aurinko ylempänä, mutta harmittavasti viime aikoina on ollut enimmäkseen pilvistä. Säätiedotus lupaili torstaille puolipilvisen päivän ennen uuden lumisaderintaman tuloa, joten pikavauhtia pakkasimme reput ja lähdimme varhain aamulla matkaan kohti Posiota.

Matkaa Rukalta Posion Pernun kylälle on reilu sata kilometriä. Matkan aikana pilvikerros alkoi ohentua ja perillä Saukkovaaran parkkipaikalla aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.  Tuli kiire ehtiä Ruskeavirran jääputoukselle. Ruskeavirran putous on kallioseinämän syvänteessä, joten aurinko pääsee paistamaan putoukselle vain aikaisin aamulla.

Parkkipaikalta Ruskeavirralle on puolitoista kilometriä pelkkää alamäkeä. Emme ehdi ajoissa. Putouksen vasen reuna on jo jäänyt varjoon. Olisi pitänyt olla paikalla puoli tuntia aikaisemmin. Mutta aurinko valaisee jäätikön viereistä seinämää, ja valo yltää myös uoman pohjalle.

Ylös jäätikölle on kuljettu paljon, ja minäkin nousen jyrkkää rinnettä jääputouksen juurelle. Näkymät putouksen alta Saukkovaaran suuntaan on komeat.

Jääseinämästä on katkennut jääpuikkoja, ja niin on syntynyt kulkuaukot kahteen pieneen luolaan putouksen alla. Toisen luolan oviaukko on niin matalalla, että onnistun kiipeämään sinne.

Korouoman jääputousten jäät ovat erivärisiä riippuen siitä mistä vesi on valunut. Ruskeavirran jää on enimmäkseen yläpuolen suolta valunutta humuspitoista vettä, joten jää on ruskeaa. Kirkas jää syntyy sadevesistä ja sininen jää lähdevedestä.

Jääluolasta voi kuin aitiopaikalta katsella ympäröivää maisemaa.

Näkymä putouksen alta kohtisuoraan ylös. Ruskeavirran putous on korkeimmillaan 60 metriä ja leveyttä sillä on noin 40 metriä.

Palaamme kolmesataa metriä takaisin, kanjonin laavuille. Polulla tulee vastaan bussilastillinen haalaripukuisia kulkijoita. Laavulla selviää, että matkailijat ovat israelilaisia. Hauska sattuma, pari vuotta sitten olimme myös samaan aikaan Korouoman laavulla israelilaismatkailijoiden kanssa.

Korouoman laavulla voi tulilla istuessaan katsella samalla puiden välistä pilkottavaa Ruskeavirtaa. Israelilaisten matkaopas on viritellyt tulisijaan tulen, jonka lämmössä syömme voileivät. Makkarat oli kaikessa kiireessä unohtuneet jääkaappiin. Evästeltyä lähdemme jatkamaan Koronjään kierrosta.

Ohitamme uudelleen Ruskeavirran matkalla kohti Koronjään seuraavaa jääputousta. Israelilaiset ovat muodostaneet jäätikön alle letkan, tarkoituksena on varmaan liukua rinnettä alas pitkin lumista kourua.

Tämä on sitä eksotiikkaa, jota he ovat tulleet talvisesta Suomesta hakemaan. Hauskaa näyttää olevan.

Aurinko paistaa nyt suoraan uoman pohjalle. Polku seuraa Korojokea, jota reunustavien koivujen latvukset kimaltavat valossa.

Aurinko sulattaa lunta koivun oksalta, mutta pakkanen jäädyttää samantien lumesta sulaneen veden. Oksat roikkuvat alaspäin jään painosta.

Korouoman länsiseinämä on paikoin ihan pystysuora. Rinteen alaosa on louhikkoa.

Edessä on Mammuttiputous. Putous syntyy purovedestä, joka saa alkunsa yläpuolisen vaaran rinteellä olevasta lähteestä. Mammuttiputouksen jää onkin hämmästyttävän sinistä.

Poikkean polulta lähemmäs jäätikköä saadakseni putouksen paremmin kuvaan. Jyrkässä rinteessä nousu onnistuu helposti, mutta alastulo ei niinkään. Turvaudun samaan keinoon kun Ruskeavirran matkailijat.

liukumäkeä Mammuttiputoukselta (kuva K.Myllyrinne)

Sinistä ja ruskeaa jäätä on myös Jaska Jokusessa, jääputousreitin kolmannessa putouksessa.

Kiipeän taas lähemmäksi ihailemaan jään muotoja ja erilaisia värisävyjä.

Kolmessa kuukaudessa jääkerros on kasvanut niin, että putouksen puolivälissä olleen jääluolan aukko on mennyt umpeen.

Aurinko valaisee edelleen uoman itäreunaa. Edessä on nousu kuvassa näkyvän kallion laelle.

Polun alkaessa nousta ylöspäin on oikealla näkymä vielä yhdelle jääputokselle. Oletan, että se on Tuulen tie-niminen putous.

Köysikaide helpottaa kulkua rinteen jyrkimmissä paikoissa. Koronjää-reitillä on ollut niin paljon kulkijoita, että polku on kovaksi tallautunutta ja lumikenkiä ei tarvita. Sauvat ovat erittäin tarpeelliset, sekä ylä- että alamäessä.

Hannunkallion parvekkeelta avautuva maisema on huikea.

Näköalapaikalta katsottuna suoraan edessä näkyy Jaska Jokunen. On yllättävää, että putous onkin puolivälissä rinnettä. Rinteen yläosa ei näy kun putousta katsoo sen juurelta.

On aika kääntää selkä Korouoman rotkomaisemille ja lähteä viimeiselle etapille kohti parkkipaikkaa.