Revontuli-ilta

Säidenhaltija armahti kerrankin. Saatiin pitkästä aikaa aurinkoinen päivä, joka päättyi revontulinäytökseen heti illan hämärtyessä. Lähdimme liikkeelle ajoissa ja se kannatti. Komeimmat loimut olivat heti alkuillasta, myöhemmin taivaalle alkoi kertyä ohutta pilviharsoa, joka himmensi revontulien loistoa. Kuutamokin vaikutti himmentävästi loimujen värikkyyteen ja kirkkauteen.

Kuvaussuunnitelmaan tuli muutos heti parkkipaikalla. Koillisen taivas loimotti siihen malliin, että oli paras pystyttää jalusta ja ottaa heti ensimmäiset kuvat. Koskaan ei voi tietää miten kauan valonäytelmä kestää, siksi on paras toimia heti tilaisuuden tullen.

Tarkoitukseni oli kulkea jokivartta alavirtaan, mutta tajusin että en ehtisi sinne ajoissa. Sillan yläpuolelle jokirantaan oli hyvin tallattu polku ja lyhyt matka parkkipaikalta. Illan komeimmat loimut kuvasin siinä melkeinpä samoilta jalustansijoilta.

Metsänrajassa erottuvat harvinaisemmat, vaaleanpunaiset tulet.

Päätin kuitenkin siirtyä kosken alapuolelle toiveena saada vaaleanpunainen loimu paremmin kuviin.

Muutama sata metriä kävelyä metsässä ja jouduin toteamaan, että en ehtinyt. Taivaalle oli levittynyt ohutta pilveä, joka himmensi revontulten väriä.

Metsässä on paljon lunta. Minulla ei ollut lumikenkiä, vaan saappaat ja säärystimet. Onneksi joku oli kulkenut joen rannalle minua ennen ja pääsin lähelle jokirantaa jälkiä seuraamalla.

Rannalla oli kaunista, vaikka parhaimmat loimotukset olikin jo ohi. Virralta kuului hiljaista solinaa ja kuu valaisi rannan puita. Kiveskoski tarjosi taas kerran luontoelämyksen.