lauantai 20. helmikuuta 2016

Käylänkosken aamu

Kaikki sääennusteet olivat luvanneet aamuksi pilvistä. Oli yllätys, kun aamulla ikkunasta näkyi taivaanrannalla kapea, selkeä juova. Pakkanenkin oli kiristynyt neljääntoista asteeseen. Lähdettiin tavoittamaan auringonnousua koskelle. Sen näkemisen todennäköisyys oli aika pieni, mutta aurinkoa on viime aikoina ollut niin rajoitetusti tarjolla, että kaikki tilaisuudet on käytettävä.

Ehdimme koskelle juuri ajoissa värikkäimpään hetkeen. Kapeasta pilvenraosta tihkui nousevan auringon valoa, joka väritti tummat pilvet kosken yllä.








Siinä sihtaillessai teleobjektiivilla kosken mutkan pakkasusvaa, alkoi läheltä kuulua laulua. Koskikara oli tullut muutaman metrin päähän laulaa lirkuttamaan. Miten voi pienestä linnusta lähteäkään niin kova ääni. Sen laulu kuului hyvin kosken kohinan yli.




Ylävirran puolella, lännen suunnalla, taivas on sinipunainen.




Keskitalvella Käylän koskiuoma jää varjoon. Helmikuun puolenvälin jälkeen nousevan auringon valo alkaa tavoittaa kosken kuohuja.











Valoilmiö oli lyhyt. Pilvet peittivät taivaan ja palattiin normiharmauteen.
klo

22 kommenttia:

  1. Saraheinä20. helmikuuta 2016 klo 8.28

    Kauniit kuvat! Hienot kuvat koskikarasta!

    VastaaPoista
  2. Kirsti20. helmikuuta 2016 klo 8.36

    Hienot on kuvat. Voi kun joskus sais karan kuvattua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita21. helmikuuta 2016 klo 9.41

      Kuusamossa on hyvät mahdollisuudet kuvata koskikaraa.

      Poista
  3. Minttuli20. helmikuuta 2016 klo 9.51

    Upea aamu, kauniita ovat kuvat. Koskikara on ihana pikkupingviini. Näin sitä nimitti paikkakuntamme luontoguru Facebook-sivullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita21. helmikuuta 2016 klo 9.42

      Koskikara onkin tarkemmin ajateltuna vähän kuin pingviini pienoiskoossa. Virolaiset sanovat koskipapiksi.

      Poista
  4. Anne Hagman-Niilola20. helmikuuta 2016 klo 10.44

    Ei voi sanoa muuta kuin, VAU!

    VastaaPoista
  5. Tillariina20. helmikuuta 2016 klo 12.05

    Tottakai koskikara laulaa, vaan aina kun olen häneen törmännyt on ollut hiljaa. Pitkää käydä luontoportissa kuuntelemassa. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita21. helmikuuta 2016 klo 9.43

      Tuntuu, että kevättä kohti mentäessä koskikaran laulua kuulee enemmän.

      Poista
  6. nainen.kuvastimessa20. helmikuuta 2016 klo 16.05

    Upeaa auringonvaloa olet tavoittanut. Se näyttää talvisessa maisemass niin lämpimältä. Ja koskikaran sait hyvin kuvaan. Olen myös kuullut koskikaran laulua, tosiaan yllättävän kantava laulu sillä ja kaunis myös.

    VastaaPoista
  7. Vikki20. helmikuuta 2016 klo 17.44

    Sait kauniit kuvat koskikarasta. Täällä on ollut koko päivä tasainen harmaata ja lunta sataa, tuulee.
    Ihana katsella näitä kauniita maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita21. helmikuuta 2016 klo 9.44

      Harvinaisia ovat valonpilkahdukset olleet Koillismaallakin.

      Poista
  8. Pelaguu20. helmikuuta 2016 klo 20.56

    Upeat, ainutlaatuiset taivaan värit! Täälläkin oli tuolloinen aamulla vaaleanpunainen hetki, ei ollut sininen hetki. Hetken kesti, kunnes tuli tavallinen harmaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita21. helmikuuta 2016 klo 9.45

      Olisiko se sananlasku "aamunrusko, päivän pasko" taas käynyt toteen :)

      Poista
  9. Sussi21. helmikuuta 2016 klo 15.07

    Todella kaunista!

    VastaaPoista
  10. orvokki21. helmikuuta 2016 klo 20.11

    Sitä ihan "pelästyin" kun ensimmäisiä kuvia katsoin. Kun on aina tykännyt että taivaan väri on sininen eikä punainen... hih.
    Tosi upean auringonlaskun sait haaviisii eli kameraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita22. helmikuuta 2016 klo 7.18

      Matalalta pilven raosta tuleva valo on värikästä. Olisi voinut olla auringonlaskukin, mutta aamulla olin liikkeellä.

      Poista
  11. Ulla Tuomela22. helmikuuta 2016 klo 8.34

    Hienoja hetkiä hienossa kohteessa. Kaunista... Olen kuvannut Käylässä Saukkonivassa koskikarojen kevätkarkeloa. Siellä koiraat laulelivat soidinlauluja naaraille, oli aika herkkää katseltavaa sekin. Pieni/suuri näytös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. seita22. helmikuuta 2016 klo 10.17

      Mukava karojen touhuja on seurata. Onko Saukkoniva se hautausmaan luona oleva virtapaikka?

      Poista