Kitkajärvelle kajakilla

Tavoitteenani on vähintään kerran kesässä käydä yliyön melontaretkellä Kitkajärvellä. Aiempina vuosina olen melonut Yli-Kitkan pohjois- ja keskiosissa, nyt kohteena oli Kitkan länsiosa Posion puolella. Lähtö- ja paluupaikkana oli Akanlahden tukinsiirtolaitos Kuorikkiselän etelärannalla. Siitä olen kertonut vuonna 2013, linkki: https://seitakuvia.blogspot.com/2013/07/akanlahden-tukinsiirtolaitos.html
Kun kaikki tarvittava on saatu sopimaan kajakkiin (tehtävä näyttää aina pakkaamista aloittaessa ylivoimaiselta, mutta niin vain tavarat uppoavat kajakin uumeniin) olen valmis puskemaan vastatuuleen ensimmäiselle kahdeksan kilometrin etapille kohti Porosaaren länsipäätä, Porosaarennokkaa.

Porosaari (458 ha) on Kitkajärven suurin saari. 1800-luvulla saaren pinta-ala on kasvanut paljon, koska Kitkajärven pintaa on silloin laskettu noin kaksi metriä.  Porosaareen on tieyhteys saaren itäosasta.  Porosaaren ja mantereen välinen lahti on kaikkiaan noin kymmenen kilometriä pitkä, mutta leveyttä on vain puolesta kilometristä kilometriin. Tuota väylää nyt melon vastatuulessa kohti Porosaaren läntistä kärkeä Porosaarennokkaa.
Kitkajärven rannat ovat useimmiten hiekkarantoja. Vesi on kirkasta ja puhdasta. Kitkajärven sanotaankin olevan Euroopan suurin lähde. Järvi on luonnontilainen ja säännöstelemätön.

Parin tunnin melonnan jälkeen kaarran Porosaarennokan kärjen ympäri. Vastassa on hieno hiekkaranta, johon on helppo ajaa kajakki vauhdilla. Kajakista nouseminen sen sijaan ei olekaan niin helppoa. Tuuli käy suoraan rannalle ja Luonselän laineet vyöryvät rantaan. On ajoitettava kajakista nousu aaltojen väliin ettei kastuisi.

Onpa upea paikka pitää taukoa ja syödä eväitä. Tällä rannalla on asuttu jo kauan sitten. Vähän matkan päässä, pienen suoalueen reunalla on löydetty merkkejä kivikautisesta asuinpaikasta.

Niemenkärjen takana on toinen vähän pienempi laguunimainen hiekkaranta joka avautuu pohjoisen suuntaan.

Jatkan vastatuulessa etelärannan tuntumassa kohti Savisaarta, jota olen ajatellut yöpymispaikaksi. Vierellä aukeaa suuri Luonselkä.

Savisaaren itäpuolelta on kapea sisäänkäynti saaren sisällä olevaan suojaiseen lahteen. Tuossa suojasatamassa on aiemmin ollut laavu. Se on edelleen karttaan merkitty, mutta nyt paikalla on vain matala puukatos. Rannan heinikosta voi päätellä, että kukaan ei ole vähään aikaan rantautunut tälle tulipaikalle. Minäkin lähden jatkamaan matkaa saaren pohjoisrannalle. Kartan mukaan siellä pitäisi olla hiekkaranta. 

Kaunis hiekkainen kaarre sieltä löytyykin. Juuri sopiva paikka leiriytymiseen. Ja mikä parasta, rannalta on näkymät ilta-auringon ja aamuauringonkin suuntaan. 

Rannalta vie polku saaren sisäosan entiselle laavulle. Laavun rippeiden päällimmäisenä on kyltti, jossa lukee: tervetuloa tulille, no mikä ettei, mutta tuossa asussa laavu ei oikein houkuttele tulistelemaan. 

Menen telttaan vähän pitkäkseni oikeisemaan selkää, ja kuinka ollakaan, nukahdan. Herään kun aurinko alkaa painua Turjanselän takana näkyvän Turjanvaaran taakse. Tulee kiire ehtiä rannalle ottamaan viimeiset auringonlaskun kuvat. 

Auringonlaskun jälkeen sytyttelen tulet ja pitkästä aikaa istun iltaa nuotiolla. Kesäkuussa ei metsäpalovaroitusten vuoksi saanut sytyttää nuotioita ja heinäkuussa en ehtinyt retkille. On ihan hiljaista, vain nuotion ritinä kuuluu. Päivällä näin kauempana järvellä muutamia veneitä ja illan mittaan yksi vene ohittaa leiripaikkani. Se näyttää olevan  matkalla viereiseen Karhusaareen, jossa on autiotupa. Tämän saaren leiripaikka hienoine rantoineen on tämän yönseudun minulla yksityiskäytössä.

Aamuyöllä kurkistan teltan oviaukosta. Säätila on muuttunut yön aikana. On ihan pilvistä ja kosteaa. Ulkoteltan kangas on sisältä ja ulkoa vesipisaroiden peitossa. Aamuaurinkoa ei siis tarvitse nousta katsomaan vaan voin rauhassa jatkaa unia. 

Hyvin nukutun yön jälkeen herään aamukahvin keittoon. Siinä tavaroita pakkaillessa ja aamiaista syödessä alkaa pilvikerros vähän raottua ja kohta aurinkokin pilkahtelee pilvien raosta. 

Kajakki on ollut melkein teltan vieressä, joten on helppo pakata tavarat. On aika hyvästellä hieno leirisaari ja lähteä paluumatkalle. Kerrankin minulla on onnea. Tuulensuunta on pysynyt samana. Nyt ei tuule ihan niin paljon kuin eilen, vaan ihan sopivasti. Matkanteko tulee olemaan helppoa myötätuulessa. 

Tässä on Savisaaren pohjoisen rannan leiripaikka

Melon Karhusaaren viertä ajatuksena käydä katsomassa autiotupaa, mutta rannassa on vene ja teltta. On vielä niin aikaista, että teltassa mahdollisesti nukutaan, joten jatkan matkaa Muikkusaaria kohti. Parikilometrinen sujuukin nopeasti tuuli takana aaltojen auttaessa kajakin kulkua. Muikkusaarillakin on hiekkarantoja, mutta ne ovat pienempiä kuin Savisaaren ranta. 

Myötätuuli auttaa paljon matkantekoa. Melon nyt suorinta reittiä keskellä järvenselkää. Paluumatkaan menee aikaan vain kaksi ja puoli tuntia taukoineen. Eilisen melontamatka oli mutkineen noin 16 kilometriä ja tämän päivän suora reitti 12 kilometriä. 

Akanlahden tukinsiirtolaitoksen rannan lähellä on vanha venevaja. Heinikosta päätellen sitä ei ole käytetty vähään aikaan. Melon lähemmäksi kurkkaamaan sisälle vajaan. Vajasta lentää pääskysiä. Pääskyemo on löytänyt suojaisen paikan pesälleen. Yksi poikanen ei ilmeisesti vielä osaa lentää. Se on jäänyt istumaan veneen laidalle ja tuijottaa sieltä minua (vihaisesti )

Kitkajärvi tarjosi tälläkin kertaa hienoja elämyksiä luonnossa; tuulessa, auringossa, hiljaisuudessa ja upeissa maisemissa. 

(ps. on jonkun verran ongelmia tämän uuden bloggerin kanssa. Kuvien ja tekstin sijoittelu takkuaa. Haluaisin käyttää vanhaa, mutta pakko kai se on opetella elämään tämän uuden kanssa, koska vanha blogger jää pian kokonaan pois)