sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Elämää koronan aikaan



Koronan vuoksi elämä on muuttunut, mutta toisaalta taas ei ole muuttunut. Eläkkeellä ollessa sitä on jo aiemminkin asunut lähes karanteeninoloisissa olosuhteissa. Useimmiten tapaamani ulkopuolinen on kaupan kassa eikä välttämättä hänkään jos asioi itsepalvelukassalla. Lapset ja lastenlapset asuvat sen verran kaukana, että heitäkin tapaan normaalisti muutaman kerran vuodessa. Satunnaisia tapaamisia on kampaaja ja apteekin henkilökunta, joskus harvoin käyn kameraseuran kokoontumisissa, siinä ne kontaktit.

Se mitä tällä hetkellä kovasti kaipaan on kirjasto. Kirjastossa käynti on kuulunut viikkorutiineihini jo vuosikymmeniä. Viime vuosina, kun molemmille asuinpaikkakunnilleni on tullut omatoimikirjasto, on ollut mukavaa piipahtaa kirjastossa useammankin kerran viikossa etsimässä luettavaa mukaan tai lukemassa lehtiä.  E-kirjasto auttaa tuskaan, mutta valikoima on kovin suppea ja kiinnostavimmat kirjat alkaa olla luetut. Toisen asuinpaikkakuntani kirjasto tarjoaa myös aikakauslehtien lukumahdollisuuden ja sen lisäksi valtakunnan päälehden lukuoikeudet (sanomalehdet poikkeuksellisesti nyt korona-aikaan). Noita oikeuksia on rajoitetusti, joten aamuvirkkuna luen Hesarin jo viiden aikaan aamulla.

Toinen asia jota kaipaan on lounasravintolat. On mukavaa kerran, pari viikossa käydä syömässä muiden laittamaa ruokaa. Niin, onhan monessa paikassa take-awaypalvelu, mutta minua ahdistaa valtava pakkausmateriaalin määrä mikä yhdenkin annoksen toimittamiseen tarvitaan. Eikä ruuan maku parane pakattuna ja kuljetettuna.

Tällä hetkellä odotan jäiden lähtöä. Seuraan päivittäin jäänreunan etenemistä ja sulan veden lisääntymistä kotilahdella. Viime keväänä jäät lähtivät lahdelta 28.4. Nyt näyttää siltä, että menee toukokuun puolelle ennen kuin pääsee vesille.  Sitä odotellessa kuljen aamuvarhaisella tai illalla auringonlaskun aikaan rannoilla. Kun pelkät auringonnousu- ja laskumaisemat alkavat kyllästyttää, kaivan repusta linssipallon ja katson ja kuvaan maisemaa lasipallon läpi.











































22 kommenttia:

  1. Ohh what a beautiful blog post!!I think this one is the most seldom and rare and special i have seen in a long time..if it is true you live like this.

    I love books and can not live without them.I would recommend th books of Tommi Kinnunen...Der fire veier møtest..og oppfølgeren Lyset bak ØyneneThose books are the best i have read in some years--Cafes I dont miss ..

    Wish you all well you live in a amaazing Place!So untouched

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you. These pictures are from my hometown.

      Poista
  2. Onpa kauniit kuvat.

    Aivan samat kaipuun kohteet minulla nyt korona-aikaan. Vaikka on kotona on tuhansia kirjoja, joita muille lainaan, niin kaipaan kirjastoa ja uutuuksia. Minäin olen hankkinut muutaman e-kirjan, mutta se ei ole lainkaan sama kuin pitää kirjaa kädessä likiessa.

    Toinen on nuo lounaspaikat. Vaikka ruokaa laitan mielelläni, niin lounaspaikoissa olemme käyneet 1-2 kertaa viikossa ihan vaihtelun vuoksi. Kuten sanoit, on mukava saada joskus valmista, jonkun toisen laittamaa ruokaa. Vaikka polveleikkauksesta itse toipuvana meillä pääosin isäntä on nyt ruokaa laittanut, niin silti molemmat söisimme vaömista mielelään. Meille asti ei edes kotiinkuljetukset toimi ja kuten totesit, ei kuljetus ruokaa paranna.

    Näillä mennään, hyvää jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, tämä on nyt tilanne ja sen mukaan on elettävä.

      Poista
  3. Kauniita ovat korona-ajan kuvasi, kiitos taas kun saa ktsella.

    Kyllä kieltämättä alkaa kaivata normaaliaikaa ja samoja kaipuun kohteet ovat täälläkin.
    Mutta näillä mennään kesää kohden!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on kesä tulossa. Vesille ja rannoille sopii kyllä, ei tarvitse miettiä turvavälejä.

      Poista
  4. Ihastuttavia värejä kuvissasi, myös viimeisiä talven rippeitä maa lumetonta ja vesillä jäät kutistumassa ja sulamassa.
    Minun korona eristykseni sujuu hyvin vähän normaalista arjesta poiketen. Olen myös tottunut siihen, ettei tavata läheisiä usein. Vain muutama kerta vuodessa ja onhan puhelin.
    Kirjoja minäkin kaipaan, vaikka lukeminen jo muuttui viime vuosilla hankalaksi näön vuoksi, mutta jotain pitää lukea.
    Kevään tulo ei ole Koillismaalla edennyt. Vaikka aurinkoista on, niin luoteesta puhaltaa kylmä ja tämän tästä tupruttaa lunta. Eli ja siis ulkoilla voi siten, miten ennen koronaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verkkaisesti etenee kevät täälläkin. Pohjoinen puhaltaa. Mutta joka päivä kuitenkin tapahtuu jotain muutosta.

      Poista
  5. Voi, miten ihanat lasipallokuvat! Minä en muistanut, että meillä on lasipallo ollut vuoden, eikä sitä ole käytetty. Lappiin ei taida tänä kesänä olla menemistä, harmittaa paljon;-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut tuo lasipallo myös vuoden verran. Muistin taas sen ja otin mukaan kuvausretkelle.

      Poista
  6. Wautsi miten mahtavan hienot kuvat lasipallon kanssa ja muutkin rauhoittavat maisema kuvat.
    Vois sanoa että ollaankohan mekin olleet epävirallisessa karanteenissa, kun emme ole viime Heinäkuusta lähtien käyneet missään, mutta emme muutenkaan käy kuin kerran vuodessa reissussa, ei meille eläkeläisille tunnu tää aika mitenkään poikkeuksellisesti, täysin normi elämää ollaan vietetty, ulkona emme koskaan oikeastaan syö, korkeintaan Hesburgerilla olen käynyt, milloin kaupungissa kävin,niin yksinkertaista elämää tässä meillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimmmat muutokset ovat varmaan lapsiperheiden elämässä. Eläkeläisen elämässä on vähemmän kontakteja normaalioloissakin.

      Poista
  7. Ihania kuvia. Mainio idea ja toteutus tuo lasipallokuvaus.
    Minä olen löytänyt kännykällä Ylen radio areenan, josta voi kuunnella kaikki ylen kuunnelmat, ohjelmat ja äänikirjoja ilmaiseksi. Joskus jopa odotan iltaa, että pääsee vuoteeseen ja aukaisemaan em. sovelluksen ja valitsemaan sieltä jotakin kivaa, johon nukahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkinstä. Olen kyllä katsellut Areenasta sarjoja, mutta Ylen muu tarjonta on jäänyt huomiotta.

      Poista
  8. Taivaan värien sävysinfonia lumoaa aina.
    Olen samaa mieltä, että kirjastoa tässä eniten kaipaa. Haluan pitää kädessäni kirjaa, jota luen. Olisin suostunut putsaamaan käsidesillä kirjojen muovikannet tullen mennen ja ottamaan vaikka käyttöön kasvosuojankin, jota muuten en kyllä ota, jos olisivat pitäneet ekstra-ajan (vaikka sen tunnin kuten kauppa) riskiryhmille. Lehtisalit ovat tietysti huono juttu, kun niissä viivytään kauemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen E-kirjoja tabletilta, mutta ei se ole sama kuin oikea kirja. Äänikirjojakin olen kokeillut, mutta en tykkää kuulokkeista. Jospa toukokuu toisi helpotuksen kirjapulaan.

      Poista
  9. Upeita talvisia kuvia.
    Noin kerran viikossa olemme tottuneet käymään jossain lounaspaikassa syömässä.
    Sitä piristystä kaipaan. Ruokakassin kotiinkuljetus palvelun aloitimme.
    Muutoin ei suuria muutoksia tämä aikakausi ole tuonut, ainakaan vielä.

    Leppoisaa Vapun aikaa Sinulle! ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aika on nyt vain elettävä ja totuttava. Tulevaisuus näyttää palataanko enää koskaan täysin entisiin tapoihin ja tottumuksiin.

      Poista