Kuutamosoutu

Työnnän soutuveneen vesille Laajalahden hiekkarannalta ja lähden soutamaan vastatuuleen kohti Sorsaveden saaria. Toiveena on nähdä tulevana iltana ja yönä täysikuu Sorsaveden yllä. Oikukas säätila ei lupaa kovin hyvää kuutamon näkemisen suhteen. Jo ensimmäisen kilometrin matkalla on pysähdyttävä pitämään sadetta. Mutta sittenpä selkeneekin ja pääsen jatkamaan matkaa.

Etenen niemien ja saarien suojassa koettaen vältellä aukkoja johon tuuli pääsee puhaltamaan. Soutukokemukseni on vähäinen ja tässä vaiheessa kaduttaa, että en lähtenyt kajakilla jolla vastatuuleen meno olisi ollut vaivattomampaa.

Pikkuinen saari tarjoaa näköalat joka ilmansuuntaan. Saan veneen kiinnitettyä tuulensuojaan kalliorannan syvennykseen ja pystytän teltan sammaljäkälämatolle.

Aurinko on jo painunut lähelle metsänrajaa ja matala valo värjää rantakalliota.

Kalliota peittävälle jäkälämatolle ei kannata astua. Sateiden jälkeen jäkälän peittämä kallio on liukas.

Auringon painuessa piiloon alkavat pilvien värit voimistua.

Kun palaan ilta-aurinkokalliolta nuotiopaikalle, huomaan että kuu on päässyt yllättämään. Se on jo noussut kaakosta metsänrajan yläpuolelle.

Kuu näyttää ihan täydeltä vaikka varsinainen täysikuu on kalenterin mukaan vasta seuraavana yönä.

Kuunsilta alkaa näkyä kuun noustua vähän korkeammalle. Saaren takana olevaan salmeen käy tuuli ja siellä kuunsilta on leveämpi kuin tyynessä vedessä saaren edustalla.

Käyn nukkumaan puolenyön jälkeen. Kuukin on mennyt hetkeksi pilveen.

Aamuyön näkymä teltan oviaukosta. En malta enää nukkua, vaan nousen odottelemaan kuunlaskua ja auringonnousua.

Kuun mentyä piiloon ehdin keitellä aamukahvit auringonnousua odotellessa.

Aamuauringon hetki on lyhyt. Melkein heti noustuaan aurinko menee paksun pilvikerroksen taakse. Mutta en voi valittaa. Epävakaisesta säästä huolimatta näin samalta paikalta auringonlaskun ja -nousun ja kuunnousun ja -laskun.

Tuuli on hieman tyyntynyt eilisestä, mutta nyt se on myötäinen ja soutaminen helppoa.

Luulin jo kalasääskien lähteneen, kun eilen luodon sivuttaessani niitä ei näkynyt. Mutta nyt ne ovat paikalla ja lentelevät pesän lähettyvillä. Minä kaarran veneen kauemmas etten häiritse niitä sen enempää. Kalasääsket olivatkin retken ainoat lintuhavainnot. Kuikan ja kurkien äänet kuulin, mutta en nähnyt. Enkä muuten nähnyt ainoatakaan venettä koko retken aikana.