Aamu Salmivaaralla

Vastoin säätiedotuksen ennustetta, viimeisenä aamunamme Kilpisjärvellä idän taivas oli täysin kirkas. Kello näytti 5:30, eli hyvin ehtisi läheiselle Salmivaaralle seuraamaan auringon esiintuloa. Herättelin tyttären mukaan ja kohta jo kiipesimme liukulumikengillä Salmivaaran rinnettä.

Emme kumpikaan olleet aiemmin käyneet Salmivaaralla. Kun tavoite oli päästä mahdollisimman ylös nopeasti, lähdimme ahnehtimaan liian jyrkästä paikasta kohti vaaran lakea. Puolivälissä rinnettä huomasin, että päästäkseni ylöspäin joutuisin menemään vähän matkaa alas ja kiertämään pohjoisen puolelle. Oli siis paras etsiytyä hyvälle paikalle rinteeseen odottelemaan auringonnousua. Tytär lähti kapuamaan ylös pokkarikamera mukanaan. Ihan lähellä olisi ollut tallattu polku vaaran laelle, mutta sen huomasimme vasta myöhemmin.

Asetuin ison, laakean kiven päälle virittelemään kameraa. Tähän aikaan vuodesta aurinko jää nousuvaiheessaan Ailakkavaaran taakse. Mutta vaaran takaa nousevan auringon valo osuu Kilpisjärveä ympäröiville tuntureille.

Väripilviä Ailakkavaaran ja Salmivaaran rinteen takaa.

Aamun värit eivät olleet ihan niin voimakkaat kuin pari päivää sitten Tsahkaljärven rannalta kuvaamani. Auringon edessä oli ilmeisesti ohut pilvikerros, jonka läpi valo siilautui.

Salmivaaralta saa Kilpisjärven kylän samaan kuvaan Saanan kanssa.

Seuraavat kolme kuvaa ovat Salmivaaran laelta tyttären kuvaamina.

Viimeiset Kilpisjärvi-kuvat otin Kilpisjärven jäältä. Barras siellä  paistattelee valossa...

...ja Malla

Kilpisjärvi tarjosi upeat ulkoilu- ja kuvausolosuhteet. Saimme puolitoista täysin aurinkoista päivää, kaksi aurinkoista aamua, kaksi aurinkoista iltaa ja vielä revontuliyön. Ei ollut hukkareissu.