Mutta maaliskuun aurinko tekee ihmeitä. Iltapäivällä pakkanen oli lauhtunut kymmeneen asteeseen. Aurinko lämmittää jo. Joella, kosken jäälauttojen välissä, virtailivat vedet valon kultaamina. Ja koskikarat sukeltelivat ja lentelivät jään reunalla.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Aavistus kevättä
Vaikka otsikko lupaakin kevättä, niin aamu ei tuntunut yhtään keväiseltä. Koskella oli kylmä. Tavallisesti pärjään fleecehanskoilla, joita käytän siksi että voin hanskakädessä käytellä kameraa. Mutta nyt paleli sormia. Lisäksi viima puhalteli niin, että sai silmät vuotamaan vettä, joka jäätyi silmälaseihin peittäen näkyvyyden. Mökillä lämpömittari oli näyttänyt kahtakymmentä pakkasastetta, mutta myöhemmin selvisi, että kosken rannalla olikin ollut kaksikymmentäkahdeksan astetta. Kun siihen lisätään viiltävä viima, niin eipä ihme jos paleli.
Kyllä se vaan kannattaa nousta aamulla ajoissa kuvaamaan, upeaa jälkeä taas.
VastaaPoistaIhania kuvia! Luonnon rauha henkii niistä täydellisenä.
VastaaPoistaIhan mielettömän ihanat kuvat, kun usva nousee kauniisti maasta.
VastaaPoistaOi Seitä näitä sun kauniita kuvia, niitä ihastelisi vaikka päivän ja vielä yönkin perään. Uskomattoman kaunista, taitaa olla vielä aika raikasta siellä:)
VastaaPoistaUpeita kuvia, kuten ounastelinkin. Mitä mahdat saada kuvatuksi kevään todella saapuessa, kun sen aavistuksestakin tallensit tällaiset.
VastaaPoistaPäivänjatkoja.
Talvinen jokimaisema on kauneimmillaan kovalla pakkasella, kun virtaava vesi muodostaa kuuraa rantapuiden oksille ja matalalta tuleva valo värjää usvan. Tästä eteenpäin vain aurinko alkaa nousta niin aikaisin, että se lisää haastetta aamun kuvaajalle. Aamuvirkkukaan ei jaksa herätä riittävän ajoissa.
VastaaPoistaHienot kuvat!
VastaaPoistaArinkoisissa kuvissa ihana lämpö, vaikka totuus toista.
VastaaPoistaUtu pensselöi suloisesti kuvat.
Ihania kuvia jälleen.
Satumaisia nuo yläkuvat, hieno valo ja värit.
VastaaPoistaJännää, että paukkupakkasillakin osa koskipaikoista pysyy sulana. Koskikaralle se on onni, että riittää evästä veijarille.