tiistai 22. helmikuuta 2022

Koskirantoja auringon noustessa ja laskiessa

Päivän pidentyessä auringon noususuunta on kääntynyt niin, että se alkaa valaista Käylänkoskea ja sen alapuolen suvantoa heti kun se on päässyt puunlatvojen yläpuolelle.  Alkaa parin kuukauden pituinen jakso, kun auringonnousu näkyy kosken rantojen molemmin puolin tai kosken suuntaisena. Kun pakkanenkin on kirinyt yön aikaan lähelle kahtakymmentä astetta, on hyvä tilaisuus lähteä katsomaan jokirannan huurteisia puita aamuauringon valossa. Taivaalla seilaa pieniä pilvilauttoja, jotka saavat värinsä vielä piilossa olevasta auringosta. 



Talven mittaan kosken rannan puissa ja pensaissa on ollut paksumpikin huurrekerros, mutta tuiskutuulet ja lauha sääjakso ovat ravistelleet kertaalleen huurteet alas. 




Koskikarat sukeltelevat kosken suvannossa, mutta maisemaobjektiivillani en onnistu kuvaamaan niitä.  




Sitten valo tavoittaa jo joen ylle kurottavat oksat







Pian kultainen valo täyttää jokiuoman. Hivuttaudun ihan rantaviivalle. On kuitenkin varottava ettei astu liian pitkälle. Jään päälle ei kannata mennä. Virtaava vesi syövyttää jäätä alhaalta, joten lumen peittämä jää saattaa olla hyvin ohut. 




Nopeasti auringon valo käy liian voimakkaaksi. Kontrasti valon ja varjon välillä on suuri. Piilottelen rantapuiden varjossa ja testailen erilaisia valotuksia. HDR-kuvaustakin kokeilen, mutta en saa sillä mieleistäni kuvaa aikaan.
kameran HRD-kuvaus


yksi valotus, varjoja avattu kuvankäsittelyohjelmassa



Kun valo käy liian voimakkaaksi, on paras keskittyä kuvaamaan yksityiskohtia.









Iltapäivällä suuntana on Kiveskoski, joka on ollut koko sydäntalven ajan koskiretkieni kohteena. Koski on melkein etelä-pohjoissuuntainen, joten siellä voi joulu-tammikuussa seurata koko lyhyen auringonkierron. Nyt laskeva aurinko häviää metsän taakse. On siis oltava paikalla juuri silloin kun aurinko on piiloutumassa.

Kuljen polkua ylävirran suuntaan kun huomaan puiden läpi siroavan valon. Olen jalan liikkeellä ja paras kuvauspaikka olisi ihan jokirannassa. Kahlaan syvässä lumessa kohti rantaa. Pyllähdän välillä hankeen kun jalka uppoaa syvälle, mutta onnistun pääsemään kuvaushollille ennen kuin valo katoaa.  


Viime hetket ovat myös ylempänä kosken niskalla. Laskeva aurinko paistaa takarannan huurteisten koivunoksien läpi.  








Tällä kertaa oli onnea, että ehdin kultaisen valon hetkeen.  Taivaanrannalla oli pilvikerros, joka alkoi nopeasti himmentää valoa. Parhaimpien valojen hetki kesti vain noin kymmenen minuuttia. 


Vielä viimeinen vilkutus jostain pilvien raosta.


Auringonlaskun jälkeen taivaalle jäi vielä iltaruskon punerrus. 


15 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Tykkään eniten kakkosesta ja lopusta päin kolmannesta.
    Huomasin vasta, että blogisi ei ollut päivittynyt listallani ollenkaan. Nyt on tilanne korjattu ja hoksaan tulla ihailemaan kuviasi useammin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa. Kesällä jokin tällä bloggerissa muuttui ja minultakin hävisi monia seurattavia blogeja. Koetan niitä lisäillä manuaalisesti aina kun eteen sattuu.

      Poista
  2. Päivä on todella pidentynyt ja parhaiten sen huomaa selkeinä aurinkopäivinä. Jos kirkas päivänvalo tuokin haasteita kuvaamiseen, niin en sanoisi, että ainakaan näissä sinun kuvissasi näkyisi. Hieno kuvausretki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla enemmän menninkäinen kuin päiväsäde. Olen niin lumoutunut pohjoisen Suomen vähäisestä mutta värikkäästä valosta sydäntalven aikaan.

      Poista
  3. Mahdottoman kaunista!
    Tuli taas niin hyvä mieli tähän pimeän illan keskelle 🥰

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu, että tänä talvena on ollut tavallista enemmän aurinkopäiviä.

      Poista
  4. Todella kaunista. Ja värikästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo sulana pysyvät joet on hienoja maisemapaikkoja lumisena talvena.

      Poista
  5. Upeat kuvat, kauniit pehmeät värit, kultaiset valot. Kiitos Seita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista talvea on nyt ollut Etelä-Suomessakin, mutta aamun ja illan värit ovat pohjoisessa Suomessa syvemmät.

      Poista
  6. Huikeat talvitunnelmat, kosken höyryä, valoa, kylmyyttä, huurretta ja punainen mökki. Suomalaistunnelmaa parhaimillaan. Siltakuva sykähdytti, toki muutkin. Täällä on ain niin helppo rentoutua, sukeltaa talviseen satumaailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käylänkoski on todella suosittu kuvauspaikka, mutta suurin osa kävijöistä on juuri tuolla sillan puolen rannalla. Siksi silta näkyy harvemmin koskella otetuissa kuvissa.
      Kiitos

      Poista