Valon juhlaa Konttaisella

Konttaisen parkkipaikalla Virkkulantien varressa ei ole yhtään autoa. Se on harvinaista, koska sen jälkeen kun Konttaisen uusi talvipolku otettiin käyttöön, on Konttaisella ollut runsaasti kävijöitä läpi talven. Osa jää parkkipaikan lähelle kuvaamaan kuukkeleita ja hömötiaisia, osa kiipeää lumikengin tai jalan Konttaisen laen näköalapaikoille. 

Laitan Wap-sukset jalkaan ja lähden nousemaan polkua ylös. Mutta melkein heti on pysähdyttävä kuvaamaan aamuruskon värjäämiä tykkykuusia jyrkässä rinteessä. 

Jo puiden roosanpunaisesta väristä voi päätellä, että auringonnousu tulee olemaan värikäs. Nousevan auringon valo suodattuu ohuen pilven läpi ja värjää maiseman. 

Polku koukkaa luonnonsuojelualueen rajalle. 

Luonnonsuojelualueen rajalta on esteetön näkyvyys auringonnousun suuntaan. Ei ihme, että rinteen kuuset hehkuivat punaisena, ohuen pilvikerroksen läpi tuleva valo on häikäisevän punaoranssi. 

 

Jatkan matkaa kohti Konttaisen lakea lumisten puiden holvissa. 

Muutama päivä sitten lämpötila käväisi plussan puolella. Lämpö ja tuuli ovat yrittäneet ravistella lumia, mutta vaaran laella lumi on toistaiseksi pysynyt puissa. 

Ylempänä avautuu näkymä myös pohjoisen suuntaan. Pohjoisen taivaanrannan vastarusko on erityisen punainen.

Valon tie vaaran laella. 

Karhunkierroksen polkureitti kulkee myös Konttaisen vaaran yli. 

Auringon noustua ylemmäs värikkäimmän valon hetki on ohi. Niin on pian myös sydäntalven valon aika. Päivä pitenee hurjaa vauhtia ja auringon kiertorata yltää yhä korkeammalle. 

Matka vaaralta alas on nopea hujahdus lumisten puiden välistä liukuen. Tasaisemmalla kohti liuttelen tampattua polkua pitkin, mutta jyrkissä paikoissa käännän sukset umpihankeen. Paksu lumi hidastaa sopivasti vauhtia.

Konttaisen parkkipaikka on nyt ihan täynnä autoja. Lintukuvaajat ja muut retkeilijät ovat heränneet ja lähteneet viettämään talvipäivää Konttaisen ja Valtavaaran luontoon.