Tikankonttikatsaus

Pienten orkideojen, neidonkenkien, lisäksi isompien, myös orkideasukuun kuuluvien tikankonttien vuoksi on alkukesästä lähdettävä kasviretkille. Viime vuosina minulla on ollut mahdollisuus kuvata tikankontteja sekä Savossa että Koillismaalla. Yleensä savolaiset tikankontit ovat kukassa kesäkuun alkupuolella ja Koillismaan kesäkuun puolivälistä juhannuksen tienoille. Helteisessä säässä Savon tikankonttien kukinta ei tänä kesänä kestänyt kauan, mutta Koillismaalla viileä sää on hidastanut kukintaa ja juuri nyt tikankontit ovat parhaimmillaan. 

Tikankontteja Savossa

Tikankonttirypäs on kuusivaltaisessa lehtomaisemassa. Matalalta tulevat ilta-auringon säteet valaisevat kukkia.

Tikankontin punaruskeat kehälehdet alkavat kiertyä loppupuolella kukintaa. Ne ovat siinä vaiheessa hyvin koristellisen näköiset. 

Tänne salaiseen tikankonttipaikkaan teen "pyhiinvaellusmatkan" joka kesä. Viime kesänä löysin ilokseni vakiopaikkani läheltä toisenkin kasvupaikan. 

Tikankontti on melko hankala kuvattava, kun kukan kontti ja kehälehdet on sovitettava terävyysalueelle, mutta tausta pitäisi saada häivytettyä, että kukka erottuu. 

Ruskeanpunainen kehälehti hehkuu vastavalossa

 

Tikankontteja Koillismaalla

Olen liikkeellä aamuyöllä. Helteen vuoksi aikainen lähtö ei olisi ollut tarpeen, koska toistaiseksi Koillismaa on pysynyt hellerintaman ulkopuolella, mutta tähän aikaan vuodesta Pohjois-Suomessa aurinko nousee niin nopeasti korkealle, että sen valo käy liian voimakkaaksi kasvikuvaukseen. Nyt olosuhteet ovat aika täydelliset, valo tulee matalalta ja yön vesisateen jäljiltä kastetta on joka paikassa.  Vastavalossa tikankontin keltainen huuli hohtaa valoa kuin lamppu. 

Kolmoset suorassa rivissä. Nämä kukat ovat vasta äskettäin avautuneet.  

Laskeudun kulleroiden pilkuttamaa kosteikkojuottia ylemmältä rinnesuolta alemmalle suolle. 

Tikankonttiesiintymät ovat yleensä ryhmissä. Harvoin näkee yksin kasvavaa tikankontin kukkaa. Pieni suolaikku yllättää taas kun löytyy uusia kukkivia tikankonttiryppäitä. 

 

Sääsket, ne kuuluvat olennaisena osana tikankonttikuvaukseen. Koska ilman lämpötila on vain 12 astetta, olen pukeutunut anorakkiin, hyttyshuppuun ja hiihtokäsineisiin. Hiihtokäsineet oli hyvä valinta. Ne kädessä pystyy käsittelemään kameran asetuksia ja suojaavat käsiä itikan puremilta. 

Kannatti lähteä liikkelle aikaisin. Vesipisaroiden koristamat tikankontit olivat edukseen pehmeässä aamuyön valossa.

Suurimmat tikankontin kukat ovat noin kymmenen sentin mittaisia. 

Neidonkenkäaika on jo ohi, mutta vielä löytyi rinteen juurelta sulamisvesilammikon rannalta pari kukkivaa neidonkenkää. 

Vielä yksi aamuöinen retki, nyt keltaisten tikankonttien luokse. Viime kesänä löysin paikalta vain kolme kukkaa, nyt komeasti seitsemän kukkivaa vartta, joista yhdessä kaksi kukkaa, eli kahdeksan keltaista tikankonttia. 

Kesäyötä Konttaisella

Pohjois-Kuusamossa aurinko on jäänyt taivaalle kesäkuun kymmenennen päivän aikaan ja laskee seuraavan kerran heinäkuun alussa. Ainakin kerran kesässä valvon koko kesäyön. Tällä kertaa öisen kävelyn kohteena on Konttaisen vaara, josta on esteettömät näkymät pohjoiseen, eli kesäyön auringon suuntaan. 

Konttaisen parkkipaikalla kohtaan ensimmäiset Karhunkierroksen kulkijat. Kolme ulkomaalaista poikaa tulee juuri rinnettä alas isojen rinkkojensa kanssa. Noustessani polkua tulee vastaan lisää rinkkaselkäisiä kulkijoita ja mitä ihmettä! - mies, joka kantaa sylissään melkein itsensä kokoista leikkikarhua. Harmi, että kamerani on selkäreppuni uumenissa, olisipa ollut hienoa kuvata karhu Karhunkierroksella. 

Poikkean polulta metsään. Nyt on metsätähtien kukinta-aika parhaimmillaan. Kuusikon pohjaa pilkuttavat valkoiset metsätähden kukat. Puiden runkojen välistä siroava valo antaa kauniin taustan metsätähden kukalle. 

Päivällä on ollut pilvistä ja sateista. Pilvilauttoja on jäänyt vielä taivaalle. Sääennusteen mukaan niiden pitäisi poistua puoleen yöhän mennessä. 

Purnujärvi siintelee tyynenä ihan alapuolellani. 

Puolenyön aikoihin aurinko on taivaanrannalla. Alimmillaan se on kello yhden maissa. 

Kantojärvi ja kauempana Ala-Kitka

Kesäyön valo on värikäs. 

Auringon värjäämät pilvet heijastavat myös osaltaan värikästä valoa maisemaan. 

Suopursu kesäyössä

Konttaisen rinne on paikoin hyvin jyrkkä. Kalliopintojen välissä on kuitenkin loivempia kohtia joita pääsee laskeutumaan alaspäin. Tässä Konttaisen pohjoisrinnettä ja näkymä länteen Kitkajärven suuntaan.

Melkein päätä huimaa katsoessani suoraan alas. Seisoessani tällä paikalla kuulen alhaalta puhetta, joka tuntuu kuuluvan ihan läheltä. Ketään ei kuitenkaan näy. 

Tämä kuva on otettu klo 00:58, auringon ollessa matalimmillaan. 

Tästä on Rukalle vielä seitsemän kilometrin kävely. Ja tuo loppupätkä on Karhunkierroksen vaikein. Äsken kuulemani äänet saavat selityksen. Puoli kahden aikaan polkua kulkee kaksi vaeltajaa. Äänet ovat kuuluneet alhaalta Konttaisen juurelta muutaman sadan metrin päästä.  Toinen vaeltaja on parikymmentä metriä edellä ja toinen seuraa perässä hyvin väsyneen näköisenä. Toivon mielessäni, että malttaisivat jäädä parin kilometrin päässä olevalle Suolammen laavulle loppuyöksi. Viimeisiä nousuja ja laskuja olisi mukavampi kulkea levänneenä. 

Minua ei väsytä, mutta levitän istuma-alustan ja kaivan repusta teetä ja keksejä. Tuulenhenki käy sen verran länneltä, että käärin myös avaruuspeitteen hartioilleni. Tässä on hyvä istua, katsella pohjoista taivasta ja nauttia teetä kaikessa rauhassa. Hyttysetkään eivät häiritse. 

Kellon kolmen jälkeen lähden laskeutumaan alas vaaralta. Odottelin aamusumujen nousua, mutta on sen verran tuulta, että kosteutta ei ole riittävästi ja sumua ei kehity. Kotimatkalla käyn vielä Viipuslammen rannalla. Suojaisen lahden poukamassa on ihan pieni auringon valaiseman sumuvana. 

Kesäaurinkos kanssa mä valvonut oon ja

viettänyt yötöntä yötä. Ja vaipuen vienohon

haaveiluun vain katsonut Luojan työtä.

(A.V. Koskimies, Kymmenen virran maa
Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu)