tiistai 25. elokuuta 2020

Elokuun illan valoja

Auton takakonttiin on pakattu teltta ja muut yöpymisvarusteet. Suunnitelmana on lähteä melomaan mökkirannasta yöksi saareen. Mutta aina ei suunnitelmat onnistu. Rantaan tuulee koko kolmikilometrisen lahden pituudelta ja aallokko on vaahtopäistä. Odottelen iltapäivään tuulen tyyntymistä, mutta niin ei tapahdu. Nuorempana uskalsin ottaa riskejä ja lähteä kovaankin tuuleen, mutta olen iän myötä tullut varovaisemmaksi, joten yöretki saa jäädä toiseen kertaan. Illansuussa tuuli tyyntyy sen verran, että päätän lähteä iltamelonnalle.

Ihan rannan tuntumassa hivutellen pääsen tuulensuojassa niemenkärkeen. Avonaisella selällä on vielä laineikkoa, mutta ei enää valkopäitä. Nyt voin ottaa jo kameran esiin kuivapussista.


Pienen saaren suojassa on ihan tyyntä.













Tyynellä säällä olisin jäänyt tähän odottamaan auringonlaskua, nyt käännän kajakin kohti mökkirantaa. Ensimmäinen kolmen kilometrin taival avonaisella selällä hujahtaa hetkessä myötäaallokossa ja tuulen työntäessä.


Kun tulen kapeaan lahteen, on tuuli tyyntynyt täysin. Pystysuoran rantakallion kuviot peilaavat vedenpintaan.


Idän taivaan vastarusko





Auringonlaskun puolella lännen taivas ei näytä yhtä värikkäältä


Vähän ennen mökkirantaa vilkaisen vielä kerran taakseni. Nyt kannattaa kääntää kajakki ja jäädä ihailemaan taivaan värejä. Hetkessä läntinen taivas on värittynyt loistavan oranssinpunaiseksi.


Auringonlaskun jälkeen värit voimistuvat vielä lisää




Puoli tuntia auringonlaskun jälkeen alkaa jo hämärtyä, mutta metsänrajalla hehkuu vielä viimeinen väriloisto.


Olin jo ennen melomaan lähtöä lämmittänyt palju- ja saunavedet. Nyt vain vähän puita kiukaan alle ja saunan kautta paljuun.




Aurinko valaisee välillisesti vielä pimeän tullenkin. Lamppujen ja lyhtyjen virta tulee aurinkopaneelista ja aurinkokennoista.


Lyhdyssä on pieni aurinkokenno. Sen valoteho riittää aamuun asti.


Laiturin pöydällä on  myös pienet aurinkokennolamput


Sisälle sytyttelen kynttilät tunnelman vuoksi, vaikka aurinkosähkövalot olisivat myös käytettävissä.

18 kommenttia:

  1. Upeat kuvat auringonlaskusta ja tyyneen veteen peilaava kallio on taianomaisen kaunis!

    VastaaPoista
  2. Onpa tunnelmaa!
    Kiitos kauniista kuvista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuun illoissa on oma tunnelmansa. Vain kuutamo puuttui.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kaunis auringonlasku tuli ihan yllättäen. Onneksi vilkaisin taakseni.

      Poista
  4. Illan ja yön hehkuvaa värilumoa maisemassa - kodikasta kynttilän valoa mökissä. Niin parasta kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taivaanrannanmaalarilla oli tällä kertaa vahvoja värejä paletissaan.

      Poista
  5. Upea auringonlasku! Hieno on peilityyni järvenpinta ja kalloinseinämä kuvajaisineenkin! Ja ihana lopetus illalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei enää harmittanut yöretken peruuntuminen. Iltatunnelma järvellä ja rannassa oli täydellinen.

      Poista
  6. Tunnelmallista! Kauniita, kiehtovan graafisia vedenheijastuskuvia.

    VastaaPoista
  7. Tykkään tuosta heijastuskuvasta!
    Upea auringonlasku, sitä ei meinaa oikein uskoa, miten nopeasti se on ohitse, muutamassa minuutissa.
    Teillä on kaunis mökkipaikka. Meillä on myös rinnepaikka, jonne on rakennettu helppokulkuisia puupolkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelysillat ja portaat ovat välttämättömät kivikkoisessa maastossa. Vaan eipä ole ruohonleikkaushuolia :)

      Poista
  8. Ilta-auringon värittämä maailma on upea. Se vie ihastuksesta sanattomaksi. Samoin tyyneen veteen heijastuva kallion seinämä.
    syksyllä valot saavat aikaan tunnelmaa. Syttyivätkö pimenevälle taivaalla vielä tähdet paljutellessasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljuilija oli jo unten mailla tähtien syttyessä. Kun haaveilemani yöretki toteutui, niin tähtiä tuli tuijoteltua. Siitä seuraavassa postauksessa.

      Poista
  9. Kauniita maisemia. Kivoja heijastuksia veteen. Tunnelmallista.

    VastaaPoista