Sauvakävelyretki Jyrävän takarannalle

Aamupäivän sinisen hämärän aikaan asettelen reppua selkään Juuman Retki-Etapin parkkipaikalla. Lunta on edelleen niin vähän, että koppaan mukaan vain lumikenkäsauvat, lumikenkiä ei vielä tarvitse.

Niskakosken riippusilta on ylitettävänä jo muutaman sadan metrin päässä lähtöpaikasta. Nyt talvella tuo sillan ylitys tuntuu jotenkin pelottavammalta kuin kesällä. Musta vesi vilkkuu alhaalla siltalautojen välistä.  

Marraskuu on varmaan hiljaisin ajankohta Oulangan kansallispuistossa. Jäljistä päätellen olen ensimmäinen kulkija tänä aamuna. Myllykoskelle pääsee myös lähempää, Basecampin parkkipaikalta.

Pientä rakoilua pilvissä on, mutta auringonvalo ei jaksa kurkottaa Kitkajoen uomaan asti.

Lumi ja jää ovat koristelleet Putaanojan rannat. Usein tähän aikaan vuodesta Putaanoja on jo kokonaan jäätynyt, nyt vesi virtailee iloisesti kivien lomassa.

Putaanojan sillan ylitettyäni pujahdan pois merkityltä reitiltä ja oion metsän läpi Aallokkokosken rantaan. Maastossa erottuu siellä täällä polku-ura varvukon keskeltä. Täällä Kitkajoen takarannalla on pysyttävä lähellä jokiuomaa, koska viereinen Juuman vuomien alue on luonnonsuojelualuetta jossa liikkuminen on kielletty myös talvella.

Aallokkokosken äänien loputtua, kosken rauhoittuessa pieneen suvantoon, ei tarvitse kävellä kovin pitkälle kun edestä päin alkaa kuulua Jyrävän kumea kohina.

Siilasmaja näkyy suvannon takaa, mutta ylävirrasta katsottuna Jyrävä piiloutuu kokonaan.

Laskeudun varovasti alemmas rinteeseen Jyrävän putouksen yläpuolelle, josta näkee putouksen nielun.

Juuri putouksen kohdalla on pieni tasanne ja sen edessä kivipaasi, joka on kuin parvekkeen kaide. Sen takaa kurkin alapuolella kohisevaa putousta.

Jatkan matkaa Jyrävän alapuolelle. Takarannan tulipaikan polttopuuvarasto on kallion laella. En löydä kirvestä puukatoksesta, joten tulien virittäminen nuotiopaikalle ei onnistu. Nuotiopaikka on ihan joen rannassa vastapäätä Siilasmajaa. Muuten tulipaikan varustelu on hyvä, on pataa, pannua ja kattilaa.

Kalliojyrkänteen alapuolella olevalle tulipaikalle ei pohjoistuulet pääse tuivertamaan.

Jyrävä kuohuu vielä vapaana. Sydäntalven pakkaset jäädyttävät aikanaan putouksen ylle jääkannen.

Jyrävää ympäröivät kalliot ovat punertavaa kiveä. Kiviaines on pehmeää ja murenevaa.

Poropolun seuraaminen jyrkässä rinteessä kannatti. Löydän pienen luolan kallioseinämästä. Luola on noin pari metriä leveä ja alle metrin korkuinen. Vieressä on toinen syvennys kalliossa, sen kokoinen, että aikuinen sopisi siihen seisomaan.

Luolan lattia on kuiva, sen perällä on soraa ja kiviä, mutta luolan suulla on kuiva ja pehmeä sammalmatto, juuri sopiva istuinpaikka evästelijälle.

Lähden samaa reittiä takaisin. Jokivartta alavirtaan seuraten pääsisi Harrisuvannon laavulle ja Karhunkierroksen polulle, mutta päivän valoisa aika ei minun vauhdillani riitäisi sinne saakka kulkemiseen. Palaan takaisin tulojälkiäni seuraten.

Myllykoskella pysähdyn vielä ottamaan peruskuvan myllystä ja koskesta kun laskeva aurinko värjää pilviä pohjoisella taivaalla.