seita: Kaunis päivä Kalajalla

Kun säätiedotus lupasi aurinkoa, tyyntä ja lämmintäkin, ei tarvinnut kauan miettiä minne lähtisi retkelle. Etelä-Konneveden kansallispuisto on Kuopiosta katsottuna lähin kansallispuisto, reilun tunnin ajomatkan päässä. Moni muukin oli saanut saman idean, Kalajan pysäköintialue oli lähestulkoon täynnä, vaikka oli tavallinen arkipäivä.

Polulla ei ole ruuhkaa, vaikka autojen määrästä niin voisi päätellä. Joukot hajaantuvat tahoilleen, osa lähtee kiertämään Kolmen vuoren vaellusta, toiset tyytyvät alle viiden kilometrin Kalajan kierrokseen ja onpa niitäkin jotka tulevat vain Vuori-Kalajan kotalaavulle makkaraa paistamaan ja nauttimaan syysauringon lämmöstä. Harvoin syyskuun lopulla lämpötila nousee kahdenkymmenen asteen tuntumaan.

Vuosi sitten lähes samaan aikaan kiersin Kalajan kierroksen. Silloinkin oli kaunis päivä, tosin Kalajanvuoren laelle päästyäni meni pilveen. Silloin kuljin reitin vastapäivään, nyt lähden Vuori-Kalajanlammen rantaa kohti loivempaa nousua Kalajanvuorelle. Tähän aikaan päivästä aurinko valaisee vuoren itärinnettä, jolloin ruskaväriset puut erottuvat parhaiten havupuiden vihreää vasten.

Paatsaman punaoranssit lehdet saavat lisähehkua auringosta.

Vuori-Kalajan kotalaavu on niemen kärjessä vastarannalla. Minulle selvisi vasta tällä reissulla, että rannassa olevia veneitä saa vapaasti käyttää. On vain muistettava ottaa pelastusliivit mukaan jos aikoo vesille.

Rantapolun varrelta näkee koko ajan lammen takaa kohoavan Kalajanvuoren rinteen.

Veden väreilyt heijastavat vuoren rinteen ruskapuita.

Lammen pohjukasta alkaa nousu vuorelle. Maasto on kovin kulunutta jyrkässä rinteessä. Tässä olisi kyllä portaiden paikka, muuten kulku-ura leviää hallitsemattomasti.

Yksityiskohta polun varrella

Asetelma

Kalajanvuorella on useita näköalapaikkoja. Tunnetuin ja varmaan eniten kuvattu on näkymä suoraan alas Vuori-Kalajan lammen suuntaan.

Tuolla takarannan polulla kuljin äsken. Kulkijoita siellä on nytkin, ketään ei näy, mutta puhe kuuluu selvästi tänne ylös.

Alas katsoessa saattaa huimata. Siksi on syytä pysyä turvallisen välimatkan päässä jyrkänteen reunalta.

Toinen Kalajanvuoren näköalapaikka on länsipuolella, josta avautuu näkymät Konneveden suuntaan.

Näkymä Kodanovisen saaristoon päin. Oikealla erottuu hyvin Räystätsalon saaren pohjoiskärjen suuri siirtolohkare.

Pohjoisessa Mäkäräniemenselkä peilailee täysin tyynenä.

Kitulampi näyttäisi olevan ihan jalkojen juuressa. Tästä alkaakin jyrkkä laskeutuminen Kitulammen rantaan. Huomaan, että köysikaiteesta on kovasti apua kivikkoisessa rinteessä. Aivan kuin leijuisin kiveltä toiselle käsien varassa.