Harmaavalkoinen Riisitunturi

Lokakuun väripaletti on niukka. On vain valkoista ja harmaan monia sävyjä. Harmaan väri vaihtelee pilvikerroksen paksuuden mukaan. Välillä se on siniharmaata, väliin vähän punertavaa. Kun parempaakaan retkisäätä ei ollut odotettavissa, lähdettiin kiertämään Riisin rääpäsy pilvisessä pakkassäässä.

Juuri nyt Riisitunturin puut, pensaat ja varvukko ovat koristeellisimmillaan. Lunta ei ole paljon, mutta kuuraa sitäkin enemmän, kuuraa joka korostaa pienimmätkin yksityiskohdat maisemassa.

Puurajan saavutettuani vilkaisen taakse Kitkajärven suuntaan. Kapea ja kirkas valonauha loistaa järvellä. Pilvikerroksessa on pieni aukko, josta valo pääsee heijastumaan veden pinnalle.

Nousen polkua vähän ylemmäs nähdäkseni paremmin järvelle.

Hetkeksi pilvet ja sumu väistyvät Kitkajärven yltä.

Kuusenoksilla on jo jäätynyttä pakkaslunta, eli tykkyä alkaa muodostua.

Huurrekoivu Nuolivaaran rinne taustanaan.

Jalanjäljistä päätellen Ikkunalammen jää näyttää jo kestävän kävelyä.

Riisitunturin autiotuvalla on vilkasta. Syyslomaviikolla poluilla on paljon kulkijoita, etenkin lapsiperheitä.

"Meill' on metsässä nuotiopiiri"

Purojuotti erottuu tummana nauhana kuuraisen ruohikon keskeltä.

Pieninkin ruohonkorsi on paksun kuuran ympäröimä. Tämä kauneus ei ole pitkäikäistä koska vähäinenkin lumikerros piilottaa kuuravarvukon.

Loppumatkalla sää näyttää vähän kirkastuvan.

Tähän, niin kuin moneen muuhunkin yksityiskohtaan polun varrella kuvittelin aamuauringon punertavan valon. Nyt oli tyydyttävä harmaasävyihin.