Aamu Tahinsuolla

Metsässä on niin pimeää, että kaipaan otsalamppua kun lähden tien varresta oikaisemaan kohti Tahinlammen rantaa kulkevaa polkua. Olen ajoissa liikkeellä. Yleensä retkilläni ei ole aikataulua, mutta tänä aamuna on ehdittävä "koulun penkille" määräaikaan.

Lammen vedenpinta heijastaa jo aamutaivasta. Suon ja lampien yläpuolella oleva sumukerros ei ole paksu, joten sinisen taivaan valoa pääsee suodattumaan sumun läpi.

Punerrus idän taivaalla kertoo auringonnoususuunnan.

Kuljen rantaa lammen länsilaidalle. Runsaiden sateiden jälkeen suo on pehmeää ja upottavaa. On katsottava tarkasti mihin astuu.

Vaikka on täysin tyyntä, niin ilmavirtaukset liikuttavat sumua lammen yllä. Väliin näkyvys takarannalle häviää melkein kokonaan.

On kulunut puoli tuntia auringonnousuhetkestä, kun aurinko lopulta alkaa hivuttautua esiin metsän takaa.

Odotus palkitaan, aurinko tulee näkyviin ja alkaa heijastua sumuisen suolammen pintaan.

Aika rientää, joten on käännyttävä ja palattava autolle. Mutta polun varrellakin on vielä nähtävää ja kuvattavaa.