Aamuja Kallavedellä

Syyskuun kääntyessä loppupuolelle tulee kiire ehtiä vielä vesille ennen syyssateita ja viileneviä ilmoja. Toivesää syysaamujen melontaretkille olisi tyyni vedenpinta, ohut sumukerros järven yllä ja auringonnousu järven takaa. Aina toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. Matkalla kotoa rantaan taivas on peittynyt pilveen ja koillistuuli alkanut puhaltaa. Vasta järvellä tajuan, että melarukkaset olisivat olleet tarpeelliset. Vaikka vesi on lämpimämpää kuin ilma, niin tuuli jäähdyttää ja sormia alkaa palella.

Vain pieniä roosanpunaisia pilkahduksia näkyy pilvien välistä.

Taivaan värien lisäksi etsin rannoilta ruskan värejä. Pieni punalatvainen pihlaja rannalla erottuu kauas järvelle.

Pilviselläkin ilmalla rantapuiden heijastukset ovat värikkäitä.

Seuravana aamuna päätän olla lähtemättä vesille, koska taivaan peittää paksu pilvikerros. Toista aamukahvikupillista hakiessa satun vilkaisemaan ikkunasta ulos. Taivaanrannalla on kapea kirkas kaistale. Melko nopeaan tahtiin keräilen melontavarusteet ja lähden järvelle. Vielä vesille päästyänikään ei voi ennustaa miten pilvet liikkuvat. Peittyykö taivas kokonaan pilveen kuten eilisaamuna.

Tummanpuhuva pilvikatto on idän taivaalla, mutta toive auringon näkemisestä taivaanrannalla elää yhä.

Hentoinen auringonpilari kertoo, että aurinko on jo noussut.

Yht'äkkiä tumma pilvi alkaa saada punaisen ja oranssin sävyjä. On kuin joku olisi kääntänyt valokatkaisijasta valot päälle.

Taivaan kultavärien peilatessa järven pintaan istun kajakissani saaren edustalla ja yritän saada ikuistettua ympäröivää kauneutta.

Samaan aikaan luoteen taivaalle yrittää pieni sateenkaarenpätkä.

Matalalta tuleva valo värittää rannan ruovikkoa, kallioita ja ruskapuita.

Sateenkaaren toinen pää nousee Rakki-nimisen saaren takaa. (viereisen saaren nimi on Musti)

Rantapuiden ruska on juuri nyt kauneimmillaan.

Melominen keskeytyy vähän väliä, kun on pysähdyttävä katselemaan ja kuvaamaan rantojen hehkuvia puita. Kallavesi näyttää parastaan aamun kulkijalle.