Sininen hetki Tsahkaljärven rannalla

Vaikka yöunet jäivät vähiin edellisillan revontulinäytöksen vuoksi, halusin ehtiä toiseen valonäytökseen, auringonnousuun Tsahkaljärven rannalle. Viime vuoden elokuussa vietin unohtumattoman aamun samalla paikalla, katsellen silloin sumun peittämää Kilpisjärveä ja auringonvalon värittämiä tuntureita.

Kilpisjärven rannalta Tsahkaljärvelle ei ole pitkälti, mutta koko matka on nousua. Yön aikaan pakkanen on kiristynyt, mökin mittari näyttää 17 pakkasastetta. Vähän hengästyttää kun yritän kiirehtiä, että ehtisin ajoissa näköalapaikalle.

Ehdin hyvin auringonnousua edeltävään siniseen hetkeen. Pieneltä kukkulalta on näkymät joka suuntaan, lännessä on Kilpisjärvi ja Norjan vuoret, pohjoisessa Saana, etelässä Ailakkavaara ja lounaassa Salmivaaran kumpu.

Aurinko on vielä horisontin takana, kun auringosta nähden vastapuoleisella taivaanrannalla alkaa erottua hentoa sinipunaa.

Mitä lähempänä auringonnousun hetki on, sitä värikkäämmiksi vahvistuvat sinipunavärit.

Sitten tulee se maaginen hetki, kun jostain matalalta tulevat ensisäteet tavoittavat tunturien huiput.

Mereltä on pakkautunut pilvikerros tunturien taakse. Tumma pilvimassa korostaa aamuauringon punaa. Tämän uskomattoman kauniin näkymän vuoksi kannatti herätä ajoissa.

Toisaalla Salmivaara ovat vielä varjossa....

....samoin kuin Saanan pohjoisrinne.

Saanan etelärinne saa myös osansa ensisäteistä.

Punaisen valon hetki ei ole pitkä. Kilpisjärven takana Ruotsin puolen tunturien laet ovat kullanpunertavia.

Tsahkaljoki piilottelee paksun lumen alla. Tekisi mieli mennä lähemmäksi katsomaan, mutta jää lumen alla saattaa olla pettävää. Muutenkin kulku hangessa on hidasta. Jokilaaksoon on pakkautunut pehmeää lunta, joka upottaa syvälle.

Lähden liukumaan rinnettä alas. Avonaisemmilla paikoin lumi on sen verran tiivistynyttä, että hanki kantaa liukulumikenkää.  Alamäki hujahtaa nopeasti ja kohta olen mökillä keittelemässä aamupuuroa vasta heräilevälle matkaseurueelleni.