Ahvenanmaa, osa 2, Getavuoren ihmeitä

Siirryimme Ahvenanmaan pohjoisosaan, Getavuorelle.  Auto pysäköitiin ravintola Soltunan parkkipaikalle. Olimme saaneet luvan olla parkkipaikalla yötä. Ravintolan läheisyydessä on pieniä leirintämökkejä. Yhdessä niistä oli yöpyjiä. Getavuoren alue on bouderoijien, ilman varmistuksia matalilla seinämillä kiipeävien harrastajien kohde. Ihmettelimme, kun kalliolla tuli vastaan nuoria kantaen valtavan kokoisia neliönmuotoisia pakkauksia selässään. Selvisi, että paketissa on patja joka levitetään kiipeilijän alle turvavarusteeksi.  

Iltapäivän tutustumiskohteena oli Soltunan lähialue. Etsimme pitemmän, luolille menevän polun alkua, mutta selvästi merkitty reitti ohjasi vain lapsille tarkoitetulle Peikkopolulle. Tarvittiin gps:n ja kartan opastusta, ennen kuin luolareitin alku löytyi. Opasteita kyllä oli, mutta ne ovat melko huomaamattomia laudasta tehtyjä nuolia puissa. Kun silmä harjaantui erottamaan nuolet, ei enää ollut suunnistusongelmia.

Moni on ahkeroinut näiden kivipatsaiden kokoamisessa. Enpä ole koskaan ennen nähnyt tällaista kivimuistomerkkikokoelmaa.

Kesäläisen&Kejosen Rotkokirjasta olin merkinnyt muistiin Löfingsgrottanin sijainnin. Sisäänkäyntiä ei ollutkaan helppo erottaa maastossa kun puut peittävät rotkon suuaukon. Mutta kun löytää kallionhalkemaan ikäänkuin sivukujalle, avautuvat luolat molemmin puolin rotkoa. Rotko näyttää jatkuvan pitkälle vuoren uumeniin. Suuremmassa luolassa on tasainen kivipaasi, laveria muistuttava. Tässäkö se on nyt Tapani Löfingin sänky. Sissipäällikkö Tapani Löfing (s. 1689, k. 1777) on asustellut näissä luolissa ja rotkoissa isonvihan aikaan.

Ilta Getavuorella oli kaunis. Nähtävänä oli oikeastaan kaksi auringonlaskua. Kun aurinko meni pilvikerroksen taakse, sen valo heijastui horisonttiin samoin kuin auringonlaskussa.

Tässä se oikea auringonlasku. Aurinko on juuri painunut horisontin taakse. Kapea tumma viiru oikealla on laiva.

Soltuna

Getavuoren näkötorni

Aamulla lähdimme uudelleen luolareitille. Tällä kertaa kohteena oli Djupvikin luola ja samanniminen merenlahti. Matkan varrella on koko ajan nähtävää; kalliojyrkänteitä, kivimuodostelmia ja rotkoja.

Djupvikin luolan sisäänkäynti on melko vaatimaton.

Djupvikin luolan sisäänkäynti

Sisällä luolassa on korkeutta ja leveyttä.

Kapea käytävä johtaa salaiseen puutarhaan. Suorakaiteen muotoinen, pystysuorien kallioseinien muodostama tila on kuin atriumpiha. Sisäpihalla on kolme pihlajaa ja kuusi. Paikka on varmasti upea pihlajien kukinta-aikaan.

käytävä puutarhaan

Erikoinen luukku kallion kupeessa. Jäkälästä kiven pinnalla voi päätellä, että jonkun verran on kulunut aikaa luukun aukeamisesta.

Polku vie ihan Djupikin lahden rantaan. Edessä on nousu kallion laelle näköalapaikalle.

Kalliolta on mahtavat näkymät suoraan pohjoiseen, Selkämerelle.

Matka Ahvenanmaalla jatkuu....

Ahvenanmaa, osa 1, luontopolkuja
Ahvenanmaa, osa 3, kulttuurimaisemaa