Värikäs kuutamo

Lähes koko talven on täydenkuun aikaan ollut pilvistä. Edellisen kerran täysikuun taivas oli selkeä tammikuun alussa. Huhtikuun täysikuu sattui pääsiäislauantaille, mutta kuun nousuaika oli niin aikaisin, että aurinko oli kuun noustessa juuri menossa horisonttiin, joten kuu ei näkynyt valoisassa kovin hyvin. Odotin kuutamoretkeä seuraavaan iltaan. Kuun kiertorata kun on sillä lailla oikukas, että kuun alkaessa pienentyä kiertorata muuttuu ja täyttä kuuta seuraavana iltana kuu nousee toista tuntia myöhemmin, eli nykyisen päivän pituudella hämärän aikaan.

Matkalla rannalle kaipasin otsalamppuani. Se lakkasi yht'äkkiä toimimasta muutama viikko sitten ja takuuseen luvattu korvaava lamppu ei ole vielä tullut. Mukanani oli nyt vain epäluotettavasti toimiva taskulamppu. Kuutamokeikalle tarvitaan kunnon lamppu.

Kun pääsin ryteikön läpi rannalle olin ensin vähän pettynyt. Taivaanrannalla olikin pilviä juuri siellä mistä kuun pitäisi nousta. Mutta toisaalta, pilvikerroksessa oli rakoja josta pilkotti punaista. Ruuvasin kameran jalustaan ja zoomailin taivaanrantaa. Sieltähän se kuu löytyi pilviviirujen takaa.

Kuun valo kajasti pilvikerroksen takaa valonheittäjän tavoin. Valaistus oli samanlainen kuin auringon laskiessa.

Väliin pilvikerros häivytti valon lähes olemattomiin.

Sitten kuu nousi pilvien yläpuolelle ja alkoi rakentaa kuunsiltaa rannan edustalle ohuen jääriitteen peittämään sulaan.

Kuun noustessa korkeammalle punertava valo muuttui  tavalliseksi kuunkeltaiseksi.

Kuun nousu- ja laskuaikoja paikkakunnittain voi seurata Ursan tähtikartasta.