Korkeakosken kohinaa

Luulin jo jättäneeni hyvästit talvelle, kun matkasimme Kuusamosta viisisataa kilometriä etelän suuntaan. Mutta niin vain jalka uppoaa reittä myöten lumeen noustessani Korkeakosken uoman pohjalta putouksen reunaa ylöspäin. Lumi viipyy keväällä pitkään Korkeakosken rotkossa. Aurinko pääsee kurkottamaan rotkoon vain muutaman tunnin aikaisin aamulla, joten jokikanjonin lumet sulavat vasta sitten kun lämpenee kunnolla.

Kumisaappaat ovat tarpeen märässä lumessa, jonka alla on jääkerros. Liukuesteet kengän pohjissa ovat järkevä lisävaruste tälle retkelle.

Ohuen pilvikerroksen takana piilotellut aurinko tulee esiin ja valaisee rotkon seinämää ja putouksen alaosaa.

Lumikerroksesta on hyötyä, kun kiipeän kosken keskiosaan lähes pystysuoran putouksen viereen.

Puiden välistä matalalta siilautuva valo viistää kuohujen yllä hyppiviä vesipisaroita.

Auringon noustua ylemmäs koski alkaa höyrytä.

Puoli yhdeksän aikaan putouksen uoma alkaa jäädä varjoon. Veden määrä tulee vielä lisääntymään lähiaikoina. On sanottu, että Korkeakosken vedet ovat runsaimmillaan äitienpäivän aikaan.

Lähden nousemaan ylös kosken niskalle. Satayhdeksänkymmentäkaksi porrasta ovat vielä paksun lumen ja jään peitossa, joten saappaiden liukuesteistä on taas hyötyä.

Kuohu kiven ympärillä on hetken aikaa kohdevalossa.