Aamun valoa Ristikalliolla

Kello kolme aamuyöstä asettelen selkään pikku rinkkaani Sallan tien varressa, Karhunkierroksen polun lähtöpaikalla. Mieleen hiipii epäilys homman järkevyydestä. Vaikka superkuu valaiseekin, vain pienen siivun oikeasta reunastaan menettäneenä, ja koillisen-idän taivas sarastaa, on silti aika hämärää. Onneksi taskulamppu tuli mukaan ja sitä tarvitaankin silloin kun tulen hakkuu-aukiolta puiden varjostamalle polulle Oulangan kansallispuiston alueelle. Olen lukenut infoa, että polkua välillä Sallan tie-Ristikallio kunnostettaisiin tämän kesän aikana. Ensimmäisen kilometrin matkalla ei näy jälkeäkään kunnostuksesta, mutta kansallispuiston rajalla on viidenkymmenen metrin sorastettu polunpätkä joka ohjaa pois vanhalta polulta, uusille urille kohti Aventojoen törmää.

Harjanteella Aventojoen yläpuolella kuuluu kosken kohina, mutta koskea ei näy. Korkea kalliopahta joen takana erottuu puiden oksien lomasta. Muutaman sadan metrin jälkeen polku liittyy entiseen Karhunkierroksen polkuun. Lisää sorastettuja pätkiä, pikataipaleita, on Aventojoen rannan tuntumassa kulkevalla osalla. Kunnostettua polkua on yhteensä muutama sata metriä koko neljän ja puolen kilometrin mittaisella matkalla.

Aventojoen yllä leijuu ohut sumukerros ja kuu vilahtaa puiden välistä, mutta nyt en ehdi viritellä kuvauskalustoa. Haluan ehtiä Ristikalliolle auringonnousun aikaan, mieluummin vähän ennen. Aikataulu pitääkin hyvin, olen tunnissa ja kymmenessä minuutissa neljän kilometrin tolpan kohdalla. Ennen Ristikalliota on vielä toinen reittimuutos. Ennen polku kulki pienen lammen rantaa, nyt oikaistaan suoraan Ristikallion harjulle.

Menen ensiksi Ristikallion autiotuvan rantaan katsomaan mistä kohti aurinko nousee taivaalle. Harmittavasti se nousee juuri vastarannan korkean kallion takaa, joten otan pari kuvaa ja lähden ylös Ristikalliolle, josta oletan auringon näkyvän paremmin.

mystiikkaa lammella

ennen aurinkoa

Ennen aurinkoa esittäytyy kuu.

Jostain puiden välistä auringon ensimmäinen punertava valo löytää vastapäisen kalliopahdan laelle.

Aventojoen kapeikossa on vielä ohut kerros usvaa.

Kuljen jyrkänteen reunaa tuvalle päin. Valo tulee vinosti suoraan rotkon koillisen reunan seinämille.

Tuvan oven pielessä on kalastusvälineet. En siis ala viritellä tulia rannan nuotiopaikalle, koska en tahdo herättää tuvassa nukkujia. Puita kun ei voi pilkkoa hiljaa. Otan vettä primuskeittimen kattilaan ja nousen tuvan edustan kalliolle keittelemään aamukahvia.

Huonommissakin paikoissa on tullut aamupalaa syötyä. Näkymä kalliolle istumasijaltani.

Ennen kuin lähden paluumatkalle, käyn vielä näköalapaikalla. Nyt vastarannan kallio on kokonaan valaistu, mutta aamun punertava valo on muuttunut keltaiseksi.

Autolle palattuani minulla on mielipide siitä oliko järkevää lähteä.


Pieni ihmettelyn aihe on tämä viitoitus. Minun ymmärrykseni mukaan tässä kerrotaan, että olen nyt Ristikalliolla ja kalliota jatkuu kolmesataa metriä vasempaan. Ongelma on siinä, että varsinainen Ristikallion näköalapaikka on tuon viitan takaa suoraan taaksepäin noin sataviisikymmentä metriä. Kuinkahan moni ensi kertaa Ristikalliolle tuleva ei  löydä varsinaista näköalapaikkaa.

Erilaisia polkuja matkan varrelta: