tiistai 25. maaliskuuta 2014

Aamu Valtavaaran takarinteellä

Matkalla Konttaisen parkkipaikalle harmittelen että olisi pitänyt lähteä tuntia aiemmin. Aurinko on juuri noussut ja se heijastuu lännen puolella olevaan pilvikerrokseeen saaden sen hehkumaan vaaleanpunaisena. Ennen auringonnousua taivas olisi ollut vielä värikkäämpi.


Auto jää Konttaisen parkkipaikalle, sovittelen hokit jalkaan ja lähden nousemaan Valtavaaran itärinnettä ylöspäin. Lunta on tullut parin viime päivän aikana lisää. Nyt kovan hangen päällä on parikymmentä senttiä uutta pehmeää lunta.

Aurinko punaa puiden latvuksia. Hiihtelen hiljalleen ylös rinnettä ja nautin lumesta, valosta ja hiljaisuudesta.


Tässä syy aikaiseen herätykseen ja retkeen juuri Valtavaaralle. Halusin nähdä naavapuut aamuauringon värittäminä. Matalalta tuleva punertava valo siivilöityy puiden naavaoksien välistä ja saa puut hehkumaan kuin tulessa.










Punahehkua on hangellakin...



..ja kohdevaloa puissa.





Valtavaaran itärinne on ihanteellinen lumikenkäilyyn. Puut kasvavat sen verran harvassa että niiden välistä on helppo pujotella. Nousu ylös vaaralle on loivempi kuin Karhunkierroksen polulla.


Kuusten latvoista näkee mitä painava tykkypeite saa aikaan. Kuusen latvaosa useimmiten on poikki.


Tässä yksi kasvutarina: puun latva on kauan sitten katkennut, se on kasvattanut kaksi uutta latvaa, mutta lopulta puu on kuollut pystyyn ja neulasten sijaan oksilla on vain naavaa.




Poikkean Suolammin laavulle tekemään pienet kynsitulet että saan kuivateltua käsineitä. Pari viikkoa sitten samalla paikalla seurakseni tuli kuukkeli. Nyt ei näy kuukkelia eikä muitakaan lintuja.



Paluumatkalla seurailen Karhunkierroksen polkua. Joku on kulkenut ihan äskettäin polkua jalan. Kulkija on paikoin uponnut lähes puoli metriä lumeen. Näköalakukkulalla jalanjäljet muuttuvat lumilaudan jäljeksi joka katoaa lähes kohtisuoraan alaspäin Konttaisjärven suuntaan. Huimapäitä ovat nuo vapaalaskijat. Kunnioitettavaa, että kahlaavat rinteet ylös varusteitaan kantaen. Minun "vapaalaskuni" on rauhallisempi. Parkkipaikalle viettävässä rinteessä vauhti ei nouse kovin suureksi kun paksu lumi hidastaa menoa.

Vastapäinen Konttaisen rinne on myös vapaalaskijoiden suosiossa. Aika huima alamäki.

10 kommenttia:

  1. Tuo kuva oranssinhohtoisesta naavasta kuusessa on ihan mieletön!

    VastaaPoista
  2. Kauniin mystiset kuvat, kuin satumaasta!!

    VastaaPoista
  3. Sinulla on hyvä kamerasilmä, löydät kaiken kauniin kuvattavaksi.
    Upea oranssi valo pilkistelee.

    VastaaPoista
  4. Taas niiiiiin upeita kuvia! Nuo aurinkotulet , wau!

    VastaaPoista
  5. Huikeita kuvia. Minä ihastuin vallankin tuohon kelokuusesta otettuun kuvaan. ♥

    VastaaPoista
  6. Tänne on niin jännitävä tullä, mihinkähän retkelle sitä tänään pääsee :)
    Eikä koskaan pety matkajärjestelyihin :)
    Tuo naavojen välistä hohtava valo oli nyt huikeinta!

    VastaaPoista
  7. Aivan huikeita kuvia kaikki. Ei mennyt lenkki pilalle vaikka hieman myöhemmin lähdit. Tosiaan nuo naavat on kun tulessa. Olet kyllä aivan huippu tuon valon hyödyntämisessä.

    VastaaPoista
  8. Kiitän kaikkia kommenteista. Aamuvalojen etsiminen on hauska harrastus, mutta kolmen seuraavan kuukauden aikaan käy aika raskaaksi kun auringonnousut siirtyvät yhä aiemmas ja lopulta tulee sekin aika että aurinko ei laske ollenkaan. (siis täällä Kuusamossa)

    VastaaPoista