Tapasin koskikaran kerrankin lähietäisyydeltä kun olin lumikenkäilemässä Pyhäjoen varrella Kuusamossa. Joessa on lyhyitä koskiosuuksia jotka pysyvät sulana kovallakin pakkasella. Matala virtapaikka on karalle mieleinen. Paras elinpiiri sille olisikin pienten purojen matalissa vesissä, joissa on helppo pyydystää ruokaa. Sellaisia, sulana pysyviä paikkoja vaan on aika vähän, joten karan on asusteltava myös voimakasvirtaisissa ja syvissä koskipaikoissa.
Jokiranta on metsäinen, kuusten oksat kurottuvat paikoin joen ylle. Kuusen juurella, oksien alta oli hyvä tähystellä karan liikkeitä. Se ui, istui välillä joen pohjakivillä, väliin suki ja pörhisteli höyheniään. Sain seurata pitkään sen touhuja, kunnes se havaitsi minut ja lensi ylävirtaan sulan reunalle.
VastaaPoistaLisäsin Seita-blogin Retkipaikan suosikkeihin myös Facebookissa. Oletko jossain vaiheessa päivittänyt ulkoasua tai vaihtanut taustakuvaa? Luen blogeja syötteenlukijalla, mutta nyt jalkauduin ihan perille pitkästä aikaa.
Hei Antti, muutin ylätunnisteen ja taustan noin kuukausi sitten. Muuten, Retkipaikan sarake retkeilijät-muita seuraamiamme ei toimi. Eikö sieltä pitäisi avautua linkkilista?
PoistaHuomenta Seita
VastaaPoistaOn kyseessä sitten tykkylumi tai koskikara, niin ylivertaisia kuvia saat aikaseksi.
On tuo kk vaan niin söpö lintu puuhissaan.
Olisi sitä seurannut pitempäänkin, mutta se vähän väistelee.
PoistaOn se sympaattinen lintu - Koskikara.
VastaaPoistaOsaa esiintyä kuvissa edukseen - ei pelkää kylmää vettä.
Hieno sarja...
Sympaattinen on juuri oikea sana tuolle kylmää pelkäämättömälle linnulle.
PoistaHienoja kuvia olet koskikarasta saanut, pääsitkö ihan lähelle sitä? Parissa lähikoskessa näen lintua useinkin, mutta liian kaukana kuvattavaksi se on ollut. Mukava silti seurailla sen touhuja.
VastaaPoistaKuusen oksien alta piilosta noin neljän metrin etäisyydeltä pääsin kuvaamaan.
PoistaVeitikkamainen lintu. Olen myös joskus sen touhua seuraillut, mutta täällä en ole ensimmäistäkään koskikaraa joella nähnyt. Missäköhän piileksivät.
VastaaPoista