Hetkiä Sorsavedellä

Savon Sanomien perjantain lehden pääkirjoitussivulla oli Vuokko Viljakan artikkeli Hetkien keräily on hauskaa. Tunnistin itseni tuosta jutusta koska jonkinlainen keräilijä taidan olla kulkiessani kameran ja kajakin kanssa. Perjantai-iltana lähdin keräilemään hetkiä Sorsavedelle, jokakesäiselle pyhiinvaellusmatkalleni saaria kiertämään ja saareen yöpymään.

Kilpikoski on portti Sorsavedelle Kuvansinjärveltä tullessa. Sen alapuolella Pyöräsalmessa on sananmukaisesti portteja. Kajakilla pystyy kulkemaan kapean väylän ulkopuolellakin, mutta veneilijän on pysyttävä tarkasti väylällä porttien välissä.

Pyöräsalmesta löysin ensimmäiset kukkivat kurjenmiekat tänä kesänä. Tavallisesti ne ovat kukassa jo juhannuksen aikaan, nyt noin viikon myöhässä aloittelevat kukintaa.

Pysähdyn rannan tuntumaan ihailemaan rehevää raatekasvustoa. Raate on kuitenkin jo karistanut kauniit kukkansa. Sen sijaan läheltä löytyy ruohotupsu, jonka heijastukset vedessä ovat kiinnostavia. Punaruskeat läikät ruohoheijastusten keskellä ovat kiviä, jotka näkyvät hyvin kirkkaassa vedessä.

Onni on löytää Sorsavedeltä saari johon on helppo rantautua. Pitkän kajakin kanssa on vaikea löytää kivikkoisilta rannoilta rantautumispaikkaa. Tässä on hyvä paikka....

...ja hyvin suunniteltu naulakko, puu johon voi ripustaa aukkopeitteen ja melontaliivin kuivumaan. Telttapaikkakin löytyy....

...muutaman metrin päästä rannasta, tasainen teltankokoinen alue. Tavaroiden siirto kajakista on helppoa.

Ilta-aurinko valaisee hetken ennen laskeutumistaan metsän taakse.

Viimeiset säteensä aurinko heijastaa pilvikerroksen läpi taivaalle.

Kuu on myös noussut. Luulin että kuu tuosta vielä nousee ylemmäs, mutta se olikin korkeimmillaan ja alkoi taas painua alaspäin. Kesäinen kuutamo ei kestä kauan.

Lokit mekastivat koko yön saaren ympärillä. Aamulla kuitenkin heräsin erilaiseen ääntelyyn. Kurkistin teltan oviaukosta ja näin kuikkaparin ihan rannan lähellä. Olivat tulleet tervehtimään.

Koko yön jatkunut tuuli oli tuonut pilvilauttoja itäiselle taivaalle, joten aamuaurinko piiloutui niiden taakse. Pilvien lomasta näkyi kuitenkin sinitaivasta.

Aamukahvia rantakallioon muotoillulla penkillä istuen.

Saaren pohjakasvillisuus on variksenmarjaa ja kosteimmissa notkelmissa suopursua tai vaiveroa.

Näkymä järvelle telttapaikalta.

Sorsavesi yllättää. Pienen, karun kalliosaaren rantapenkasta löytyy kukkiva ruusu.

Kiitos yösijasta leirisaari.

Melojan välipala. Safarikeksit kuuluvat ehdottomasti melontaretken evääksi.

Paluumatkalla käyn vielä Havukkavuoren kallion alla hörppäämässä lähdevettä. Olin suunnitellut kalliolle kiipeämistäkin, mutta taivas oli mennyt pilveen, joten jätin vuorelle menon toiseen kertaan.

Kosteissa lahdukoissa vehka on aloittanut kukinnan.

Mutta pystysuoran kallioseinämän kissankello se varsinainen sinnittelijä on.

Herralanlahden rannalta löytyy kuusi, joka on kasvattanut käpyjä alaoksiinkin. Nämä on kuvattu kajakissa istuen lähes veden pinnan tasosta.

Hetkien keräilijälle siis tallentui mukaan muistoihin ja kameran muistiin yhtä ja toista matkan varrelta. Ja, tottakai, hetkien keräily on hauskaa.