seita: Syyspäivä vesillä ja metsässä

Pari viime viikkoa on ollut sateista ja tuulista, joten vesilläolo on jäänyt. Sunnuntaiaamuna kiersin pitkästä aikaa Natulansaaren. Huomasin taas että kesän jälkeen ei osaa pukeutua oikein melontareissulle. Kylmä pohjoistuuli jähmetti paljaat kädet ja pipoakin olisi tarvittu. Piti lämmitellä käsiä vedessä koska se oli lämpimämpää kuin ilma.
Maantaiaamupäiväkin oli pilvinen mutta kuitenkin tyyni, joten päätin lähteä yli selän Vuorikiukkaalle ja Lehtikiukkaalle. Kiukas vai kiuas? Kartassa lukee Vuorikiukas, mutta rantautumispaikan merkkiin on kirjoitettu Vuorikiuas. Pitäisikö kuitenkin uskoa karttamerkintää.

Olin päässyt keskelle selkää kun pilvet häipyivät ja aurinko tuli esiin. Samalla hetkellä villapipo ja melontarukkaset kävivät tarpeettomiksi. Kyllä se syysaurinkokin lämmittää. Rantauduin Vuorikiukkaan hiekalle. Kovasti siellä vesi virtasi. Vesi lirisi vuoren rinteitä kuin kiukaasta konsanaan. Vuorelta alas tuleva vesi oli uurtanut rantahiekkaan syvän puron ja pienempiä liruja. Myös viereisen kallion pintaa pitkin valui vesivanoja järveen.

Vuorikiukkaalla on kaksi harjannetta joiden väliin jää syvä kuru. Tuota kurua pitkin kulkien pääsee nousemaan tasaisesti ylöspäin. Kosteassa maaperässä viihtyvät kuuset ja monenlaiset sammaleet. Oikealla puolen kohoaa jyrkkänä lounaan puoleinen vuori ja vasemmalla hieman matalampi kallioharjanne. Ylhäällä käännyn vasemmalle koillisen puoleisille kalliolle. Sieltä puiden lomasta salmen takaa näkyvät Härmäniemen vuoret ja alapuolellani rannan haapojen latvusten ruskavärit. Vuorikiukkaan maasto on sopivaa metsässä kuljeskeluun. Pitää vain kiertää pahimmat jyrkänteet ja olla varovainen liukkailla jäkäläkallioilla. Saarethan on siitä hyviä retkikohtaita huonommankin suuntavaiston omaaville kun eksyä ei voi, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Olin varautunut hirvikärpästen varalta hupullisella anorakilla, mutta yhtään hirvikärpästä ei näy, hyvä niin. Kuuluu kahahdus ja jokin lintu lähtee lentoon ihan läheltä. Ehdin nähdä vilauksen valtavan isosta ruskeasta linnusta joka äänettömästi liitelee puiden välissä. Huuhkaja?

Laskeudun kalliorinnettä alas rannalle ja evästelen kalliolla auringon lämmittäessä. Nousen kajakkiin ja jatkan matkaa Vuorikiukkaan rannan tuntumassa Lehtikiukkaan suuntaan. Paikoin haavat loistavat punaisena, mutta vielä ei ole rantapuissa parhaat ruskavärit. Toivottavasti aurinkoisia syyspäiviä riittää lokakuullekin.