Sinne siis suunnistin kamerareppu selässä. Lunta oli niin vähän että lumikenkiä ei tarvittu; pitkävartiset saappaat ja haalarin lahkeitten lumilukot riittivät. Vaikka maassa oli vähän lunta niin puut olivat kuitenkin saaneet paksun lumikuorrutuksen. Kahlailin ympäriinsä kallion huipulla josta näkymät avautuivat joka suuntaan. Maisemia on turha ruveta sanoin kuvailemaan. Teen sen näillä kuvilla:
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Talven ihmemaa
Reilun viikon Kuusamossa oleskelun aikana aurinko näyttäytyi vain hetkellisesti pilvien lomasta. Poikkeuksena perjantain pakkaspäivä jolloin aurinko oli lähes koko lyhyen kiertonsa ajan näkyvillä. Tuota ihmettä pääsin katselemaan aitiopaikalta Rukan rinteeltä. Laskettelurinteiden ja hissien vierelle on jätetty pieni kaistale rakentamatonta ja raivaamatonta aluetta. Kartassa se näkyy luonnonsuojelualueena, tosin maastossa ei aluetta ole mitenkään merkitty.
Sinne siis suunnistin kamerareppu selässä. Lunta oli niin vähän että lumikenkiä ei tarvittu; pitkävartiset saappaat ja haalarin lahkeitten lumilukot riittivät. Vaikka maassa oli vähän lunta niin puut olivat kuitenkin saaneet paksun lumikuorrutuksen. Kahlailin ympäriinsä kallion huipulla josta näkymät avautuivat joka suuntaan. Maisemia on turha ruveta sanoin kuvailemaan. Teen sen näillä kuvilla:
Sinne siis suunnistin kamerareppu selässä. Lunta oli niin vähän että lumikenkiä ei tarvittu; pitkävartiset saappaat ja haalarin lahkeitten lumilukot riittivät. Vaikka maassa oli vähän lunta niin puut olivat kuitenkin saaneet paksun lumikuorrutuksen. Kahlailin ympäriinsä kallion huipulla josta näkymät avautuivat joka suuntaan. Maisemia on turha ruveta sanoin kuvailemaan. Teen sen näillä kuvilla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti