Yö Huuhinsaaressa

Pitihän se testata onko meikäläisestä kansallispuiston telttapaikalla yöpyjäksi. Tuumailin, että loppukesän perjantai-ilta olisi jo rauhallisempi ja todennäköisyys törmätä leiripaikalla puoleentusinaan huviveneitä tai saksalaiseen kanoottiarmaadaan olisi vähäisempi. Lähdin liikkeelle klo 18 maissa tarkoituksena ehtiä Huuhinsaareen ennen pimeää. Vastatuulta olisi koko matkalle, joten senkin vuoksi menisi matkaan enemmän aikaa.

Yllättävä hidastus matkaan tuli Taivalsaaren kohdalla. Kun tulin Kaatumasaaren ja Taivalsaaren väliseen salmeen näin jo kaukaa Taivalsaaren kalliolla kaksi tummaa kipittäjää. Ne hävisivät kallion taa, mutta sitten alkoi kajakin keulan edestä kuulua outoa ääntä. Pieni tumma pää pilkisti vedestä, ui rantaa kohti ja säksätti koko ajan. Kun se nousi maihin Taivalsaaren rannalle, tunnistin sen saukoksi. Se oli aika pienikokoinen, ilmeisesti poikanen. Se alkoi juosta pitkin rantaa edestakaisin koko ajan äännellen. Luulen, että se etsi niitä kahta muuta saukkoa jotka olin nähnyt kalliolla. Olin melonut rantaan ihan kallion viereen. Yht’äkkiä saukko kääntyi ja tuli minua kohti. Se pysähtyi kalliolle parin metrin päähän minusta. Hetken aikaa tuijotimme toisiamme silmiin. Sitten se kääntyi ja hävisi kallion taa. Jatkoin matkaa, mutta kun tulin Taivalsaaren nuotiopaikan kohdalle, näin saukot taas leiripaikan rannassa. Nyt niitä oli kolme, joten tuo äskeinen uimari oli löytänyt kaverinsa. Katselin vielä hetken aikaa niin touhuja. Yritin jopa kuvata pokkarilla mutta eihän siitä tullut mitään kun ne vilistivät niin nopeasti.

Yrittäen etsiä saarten suojaa etenin yli väylän, sivuutin Kestikievarin ja Toivosaaren ja valmistauduin ylittämään avonaisen salmen Kukkoluotojen ja Huuhinsaaren välissä. Siihen tuuli pääsi puhaltamaan isolta selältä, joten aallot nousivat aika korkeiksi. Oli pakko kääntää keula vastatuuleen, että kajakki olisi helpommin hallittavissa.

Aurinko oli juuri laskemassa kun rantauduin Huuhinsaaren leiripaikan hiekkapoukamaan, joka oli tyynen puolella. Vasta kun auringonlaskun kuvat oli otettu, pääsin pystyttämään telttaa. Telttapaikan vierestä oli kaatunut suuri mänty. Luin vieraskirjasta, että Astamyrsky-yönä telttapaikalla oli ollut teltta. On varmaan ollut ikimuistoinen yö.

Kuu oli noussut eteläiselle taivaalle, joten taas kamera esiin ja kuvaamaan. Harmitti kun olin ottanut mukaan vain matalan jalustan. Aina pitäisi olla mukana koko kalusto. Vaikka tuuli edelleen, ei ollut kylmä. Vähän ennen puolta yötä kömmin telttaan, söin vähän iltapalaa ja rupesin nukkumaan.

Laiton herätyksen vähän jälkeen viisi, että ehtisin näkemään auringonnousun, mutta heräsin jo vähän ennen viittä. Tuuli oli tyyntynyt, taivaalla oli pieniä pilviä. Lähdin saaren toiselle puolen etsimään auringonnousua. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista ja väliin löytyi polun tapaistakin. Ehdin saaren toiselle puolen juuri kun aurinko nousi. Sen punainen valo väritti pilviä ja pilvet taas heijastelivat järven pintaan.

Kiersin saaren ja tulin takaisin leiripaikalle kahvinkeittoon. Pilvet haihtuivat ja pian taivas oli ihan kirkas. Pakkasen tavarat ja suuntasin kohti Vuorisaaren pohjoiskärkeä. Kiertelin Vuorisaaren ja Paavalinsaaren tuntumassa olevia kalliosaaria ja ylitin sitten väylän Häikiänvuoren kohdalla. Kotiin päin meloin melkein tyynessä aurinkoisessa säässä.

Entä muuttuiko mielipiteeni kansallispuiston leiripaikalla yöpymisestä? Nyt oli varmaan se rauhallisin aika joten melusta en voi valittaa. Mutta kävijöiden käyttäytyminen leiripaikoilla harmittaa. Tehdään tarpeet polulle ja jätetään papereineen siihen. Myös rantakivien taukset ovat toimineet vessoina. Kun leiripaikalle on rakennettu puusee niin miksi sitä ei voi käyttää?

Ehkä ensi kesänä katsastan eteläisen Linnansaaren leiripaikkoja. Mutta vasta syksykesällä.