1338

 

Elämä tuo eteen yllätyksiä ja aina ne ei ole toivottuja. Tästä lähtien minun on keskitettävä voimavarani muualle kuin tänne blogiin. Ensin aioin poistaa blogin kokonaan, mutta huomasin, että vuosia vanhojakin postauksia luetaan edelleen. Siksi blogi jää toistaiseksi luettavaksi, mutta en päivitä sitä enää. Kommentointia ei bloggerissa taida voida sulkea kokonaan, mutta laitoin kommenttien valvonnan päälle. 

Kiitän kaikkia lukijoita ja kommentoijia yhteisöllisyydestä yli neljäntoista vuoden ajan. Olen kokenut, että minulla on virtuaaliystäviä koko Suomessa ja maailmallakin.  Lukulistallani on paljon teidän blogejanne ja mahdollisuksien mukaan seuraan niitä edelleen. Jos julkaisuistani tulee kysyttävää, löytyy etusivun oikeasta reunasta sähköpostiosoitteeni.

Jatkossa lisäilen kuviani Instagramiin. https://www.instagram.com/sropponen. 

Otsikko 1338 on näiden vuosien aikana tehtyjen postausten määrä. Blogivierailuja on ollut keskimäärin 5000 kuukausittain. Alla on tilastoa eniten luetuista jutuista. 

Lisäys 10.01.2023:
uusia päivityksiä blogissa: Jatkoaikaa

 

Kiitos kaikille, hyvää syksyä ja alkavaa talvea. 

Seita

Kaksi revontuli-iltaa

Päivän lyhenemisessä on se hyvä puoli, että revontulien vuoksi ei enää tarvitse valvoa myöhään. Pimeä tulee aikaisin ja kahden kuukauden ajan aikaistuu joka vuorokausi lisää. Kahtena iltana onnistuin olemaan paikalla kun revontulet alkoivat näkyä heti pimeän tullen. Revontuliaktiivisuutta on ollut viime viikkoina, mutta pilvisyys on monesti haitannut tulien näkymistä.  

Monesti revontulinäytös alkaa kun taivaalla oleva kaari alkaa sädehtiä. Nyt kaari oli ollut taivaalla jo valoisan aikaan, joten heti illan hämärtyessä ensimmäisenä erottuivat sykkivät säteet. 

Illan näytös loppui lyhyeen kun pilvet hiipivät revontulien eteen. 

Samaan aikaan etelän taivaalta alkoi nousta kuu. 

Pari päivää myöhemmin taivas oli täysin pilvetön. Heti illan hämärtyessä taivaalla alkoi erottua revontuliloimuja. Täysikuu valaisi maisemaa, joten se heikensi revontulten valoa.

Illan pimetessä revontulet alkoivat näkyä yhä paremmin. 

Silloin kun ei vielä ole lunta ja jäätä, kannattaa revontulia katsella vesistöjen äärellä. Matalalla olevat revontuliloimut heijastuvat silloin veden pintaan. Parasta on se kun vedenpinta on tyyni, jolloin peilikuva on täydellinen. 

Hetken aikaa matalan kaaren alareunassa vilisti punakeltaista valoa. 

On kuun valosta hyötyäkin. Se antaa kohdevaloa rantapuihin ja yksityiskohdat erottuvat. Ilman kuunvaloa rantametsä näkyisi mustana kuvassa. 

Sitten revontulet alkoivat "karata" ylös taivaankantta kohti. 

Korkealle kohonneet soihdut olivat loppunäytös sillä kertaa. Nyt ehdin kuvaamaan toiseen suuntan kuutamorantaa. Kuunvalo oli niin voimakas, että hyvin näki kulkea ilman otsalamppua. 

Muutaman tunnin kuluttua, keskiyön aikaan, olisi ollut vielä voimakkaammat revontulet mutta silloin olin jo nukkumassa. 

Viimeinen näytös

Ruskavahdin mukaan ruskan raja on juuri nyt edennyt Suomineidon vyötärön korkeudelle. Lokakuun ensimmäisen viikon aikana raja siirtyi kovaa vauhtia kohti etelää. Nyt Oulu-Kajaani-linjan pohjoispuolella lehtipuut ovat suurimmaksi osaksi pudottaneet lehtensä.

On siis viimeinen hetki kerätä talteen ruskan värit. Kuvat on otettu lokakuun alkupäivinä Kuopion seudulla, sekä kaupungissa että vesistöjen rannoilla. Onneksi pilvisten päivien väliin osui kauniita aurinkopäiviäkin. 

Toivoin aurinkoa ruskamelonnalleni, mutta ihan täydellistä paistetta ei osunut kohdalle. Haapa ja koivu loistivat kilpaa kultaisissa väreissään. 

Pihlajat olivat jo enimmäkseen ruskeita, mutta vielä löytyi rannalta yksi kaunis punalehtinen. 

Sateen jälkeen lähdin pyörällä lähimaastoon kameran kanssa. Nyt hain etsimeeni ennenkaikkea yksityiskohtia ruskapuista ja -pensaista. 

Valkeisenlammen puistosta löytyivät nämä uhkeat syyshortensiapensaat.

Ruusutarhassa kesä jakuu vielä

Ruskapostaukseni otsikon lainasin edesmenneen äitini kirjoittamasta runosta. Olen joskus aiemminkin julkaissut sen täällä blogissani, mutta teen sen taas. Runo kuvaa osuvasti syksyn vaihtumista talveksi. 

 

Viimeinen näytös

Syksy yrittää salaa hiipimällä tulla.

Koreaksi pukeutuneena luulee pääsevänsä huomaamatta.

Heiluu hepenissään kuin sirkusprinsessa.

Myrskytuuli ei anna sen kauan keikaroida.

Muutamalla palkeen painalluksella 

pyyhäisee esiintyjät areenalta ja sammuttaa soihdut.

Pudottaa viluviittansa maiseman verhoksi,

kattaa maan kahisevin lehdin.

Viima viheltää juhlan päättyneeksi.

Vuorossa on valkoinen väliverho.

V.Tarvainen