Tunti revontulien alla

Kesäaikaan siirtyminen tarkoitti revontulien tarkkailijalle myöhempään valvomista. Kymmenen aikaan illalla auringonlaskusta on kulunut jo yli kaksi tuntia, mutta vieläkin läntisellä taivaanrannalla erottuu valoa. Niin pimeää kuitenkin on, että matalalla oleva revontulivyö näkyy paitsi kameran näytöllä, myös silmin katsottuna. Kuvauspaikka on minulle uusi. Yritän aina kartan avulla etsiä mahdollisia revontulien katselupaikkoja lähellä kotia. Tarvitaan esteetöntä näkymää pohjoisen suuntaan ja paikkaa, jossa keinovalot eivät haittaa. Ihan täysin tuo keinovalojen välttely ei tällä paikalla onnistu. Rukan valot heijastuvat hieman metsänrajan yläpuolella. 

Hämärän lisääntyessä tajuan, että matalan revontulikaaren lisäksi ihan yläpuolellani kohoaa yli taivaan leveä revontuliharso. Se näkyy silmin vaaleina juovina taivaalla ja vasta kameran näytöltä erottuvat vihreät, metsän takaa nousevat soihdut. Kamerasta näkyy myös matalan revontulivyön yläpuolella violettia ja pinkkiä väriä. 

Monesti kaksoiskaaret  taivaalla ennakoivat isompaa revontulinäytöstä. Kannattaa siis odotella. Pakkanen on kiristynyt auringonlaskun jälkeen lähelle pariakymmentä astetta. Revontuliretkille on aina pukeuduttava lämpimästi. Enpä muista koskaan olleen liian paljon vaatetta revontulireissuilla. 

Oranssit valokeilat ovat pilviä, joita Kuusamon taajamavalot värittävät. Syntyy erikoinen keinovalon ja revontulivalon risteymä. 

Tässäkin oranssi pilviviiru erottuu himmeänä revontulivöiden takana. 

Yht'äkkiä rauhallinen revontulivyö kirkastuu ja alkaa liikkua. Ylhäältä taivaankannelta valo leviää joka puolelle. On niitä öitä kun kuu on kokonaan piilossa, joten ainoastaan revontulien valo valaisee yötä. 

Laajakulmaobjektiivini on aivan liian kapea tallentamaan taivaan näytelmää. Saan kerrallaan vain pienen palan revontuliseinämää kuvaan. 

Revontulihelma hulmuaa ihan pääni yläpuolella, tai ainakin siltä se tuntuu. 

Sitten liike lakkaa ja kaari jää leveänä nauhana taivaalle. On kulunut tunti siitä kun pystytin jalustan ja virittelin kamerani kuvauskuntoon. Vilkaisu revontuliennusteisiin kertoo, että vähään aikaan ei mitään isompaa näytöstä ole tulossa.

Lopetuskuvana käsivaralta kuvattu revontulivyö. 

Aurinkoaamu suolla

Aluksi täysikuun tervehdys. Kerrankin oli pilvetöntä juuri kuun ollessa täydemmillään. Kuva on otettu varhain aamulla kun auringon nousuun oli vielä aikaa, mutta sen valo antoi väriä lännen taivaalle, jossa kuu oli laskeutumassa.

Pari aamua myöhemmin kuu oli jo hieman ohentunut oikeasta reunastaan kun pakkasin reppua ja suksia autoon. Yöllä oli ollut sen verran pakkasta, että arvelin hangen kantavan Wap-suksea. Suuntana oli läheinen suoalue. 

Hanki kantaa hyvin, mutta säälin vähän Wap-suksieni pohjia, koska hangen pinta on karkea ja kova. No, tämän reissun jälkeen suksenpohjat tulevat saamaan uuden vahakäsittelyn.  

Kevätpäiväntasauksen aikaan auringon noususuunta on melko tarkalleen idästä. Aurinko on noussut klo 5:57, mutta vasta parikymmentä minuuttia myöhemmin se alkaa kohota esiin metsän takaa. 

Sitten auringon valo yltää jo värittämään suon mäntykäkkyröiden runkoja

 

Tämä suo on luonnontilainen, eli säästynyt ojituksilta. Kapeiden mäntyä kasvavien saarekkeiden ja harjanteiden välissä on avosuota, jotka sulan maan aikaan ovat niin märkiä, ettei niissä voi kulkea. Nyt  on paras hetki tutustua suoalueeseen kun pystyy kulkemaan mistä vain. 

OAC Wap-lumikenkäsukset 

Suoalue on kaikkiaan noin 300 hehtaaria, josta suojelualuetta on noin 170 hehtaaria. Tutkittavaa ja näkemistä siis riittäisi mutta tänä aamuna en ehdi kovin pitkälle, koska auringon alkaessa lämmittää hangen pintaa, se alkaa nopeasti pettää suksen alla. On käännyttävä ja palattava autolle. 

 

 

 

 

 

Revontuli-ilta

Jo matkalla revontulien kuvauspaikalle ihmetyttää, miten revontulet voivat näkyä kun ajosuuntamme on kohti etelää. Korkeat revontuliloimut nousevat metsän takaa ja ovat niin kirkkaita, että näkyvät auton valoista huolimatta.  Ensimmäisen revontulikuvan otan rannalle päin, jonne oli aikomus pystyttää jalusta ja suunnata objektiivi kohti pohjoista taivasta. Mutta revontulet olivatkin selkäni takana. Jo kameran esikatselussa erottuu vihreän lisäksi violettia väriä. 

Kuu on lähes etelässä ja niin ovat revontuletkin. 

Revontuliloimut nousevat ylös taivaankannelle ja kiipeävät ympäröimään kuuta. 

 

Sitten loimut kietoutuvat aina yhä ylemmäs ja alkavat muodostaa revontulikoronaa. 

Kuin enkelinsiipiä 

Vähän kerrassaan alkaa usvaa levitä järven ylle. 

Ylhäällä taivaankannella roihuaa koko ajan

Lentokone on laskeutumassa. Mietin, miltähän revontulet näyttivät lentokoneesta katsottuna. Toivottavasti matkustajat huomasivat katsoa ikkunasta laskun aikana. 

Harvinaista kirkkaanpunaista väriäkin näkyi 

Nämä revontulet ovat jo "normaalipaikallaan" pohjoisella taivaalla. Usva alkoi kuitenkin lisääntyä, joten kiitimme näytöksestä ja lähdimme kotiin. Aamuyöllä yhden ja kahden välillä olisi ollut kenties vielä komeampi revontulishow, mutta silloin olimme jo nukkumassa.