Kiutaköngäs tulvan aikaan

Oulangan luontokeskuksen rannassa voi heti nähdä Oulankajoen tulvatilanteen. Vedenpinta on pari metriä normaalitasoaan korkeammalla. Ennusteen mukaan tämän kevään tulvahuipun pitäisi olla juuri nyt, mutta varmuudella Oulankajoen tulvahuipun ajankohdan voi tietää vasta jälkikäteen. 

Kumisaappaan varsi riittää hyvin kun kahlaan kalliolle ylimmän putouksen juurelle. Joskus veden määrä ja virtaus on ollut niin voimakas, että tälle paikalle ei ole voinut mennä. 

Komeaa katsottavaa kallion yli putoava vesimassa on nytkin. 

Nopeasti virtaavaa vettä uoman täydeltä. 

Reino Rinteen muistomerkin eläinfiguurit ovat myös hyvä vedenpinnan mittari. Vesi huuhtoi viime keväänä kuvan oikeassa reunassa olevan eläinhahmon jalkoja. 

Korkean veden aikaan vesi virtaa monesta kohti kallion yli. 

Tässä vertailun vuoksi veden virtausta kallion päältä viime keväänä kuvattuna.

Dolomiittikallion punainen kallioseinämä ja pumpulipilvet

Uittouoma alemmalta sillalta ylävirran suuntaan

Uittouomaa sillalta alavirtaan päin 

 

Kuljen vielä joen takarannalle. 

Sinä aikana kun kiersin Luontokeskuksen kautta takarannalle, oli vedenpinta jo alkanut laskea. Kuvassa näkyy enää vain pieni noro virtaavan kallion päältä.

Tänä keväänä vesi oli korkeimmillaan ja virtaus suurimmillaan 19.5. aamupäivällä.  

Ajantasaista tietoa vesitilanteesta saa osoitteesta: https://www.ymparisto.fi/vesitilanne

Talvi ja kesä kohtaavat Valtavaaralla

Konttaisen parkkipaikalta Valtavaaran suuntaan nousevaa Karhunkierroksen polkua ei ole kuljettu vähään aikaan. Lunta on polun kohdalla paikoin jopa puoli metriä. Yritän etsiä puiden juurilta sulapaikkoja, mutta väliin on kahlattava polveen saakka upottavassa hangessa. Poron jäljet auttavat myös kun pidentää askelta sopimaan poron jalanjälkiin. Vähän ylempänä erottuvat jo portaatkin lumen alta. Toivottavaa olisi, että lumet ehtisivät sulaa seuraavan kymmenen päivän aikana. 28 -29.5. Karhunkierroksen polulla on NUTS-polkujuoksutapahtuma. 

Valtavaaran äänimaailma on juuri nyt runsas. Järripeippo ryystää, tavallinen peippo visertää ja kuuluupa muitakin minulle tuntemattomia linnunääniä. Olisko peräti Valtavaaran kuuluisa asukki sinipyrstö äänessä. Taustamusiikkina kohisevat noroja pitkin virtaavat purot, jotka kuljettavat sulamisvesiä vauhdilla rinnettä alas. 

Puiden välistä pilkistää idän suunnalle noussut sateenkaarenpätkä. Olisipa ollut hienoa nähdä se kokonaisena, mutta matka avonaiselle vaaran laelle on liian pitkä. 

Juuri kun olen päässyt ensimmäiselle näköalapaikalle Konttaisjärven yläpuolelle, alkaa sataa suuria pisaroita. 

Sadekuuro on pian ohi ja siirtynyt Kantojärven pohjoispäähän. Laskeva aurinko värittää sadepilaria.

Purnujärven jäällä erottuvat vielä moottorikelkkojen jäljet. 

Laskevan auringon kultaa Konttaisjärven ja Purnujärven jääpinnalla.

Toisaalla taas vahvoja merkkejä kesästä koivun vihreissä silmuissa. 

Konttaisen etelärinteellä on enää pieni lumilaikku. 

Valtavaaran pohjoisrinteellä lunta on vielä riittävästi. 

Mutta auringonpuoleisella kalliolla jo kukkii. Pohjanvariksenmarja on Koillismaan kukista niitä ensimmäisiä. 

Levitän istuinalustan kalliolle ja jään pitkäksi aikaa vain katselemaan ympärilläni avautuvaa maisemaa. Kuusamossa on monia upeita näköalapaikkoja. Tämä on yksi niistä. 

Olen jo matkalla alas kun pysähdyn vielä rinteen puoliväliin katsomaan ja kuvaamaan auringon piiloutumista pilvirintaman taakse. 

Melontakausi avattu

Tänä keväänä melontakauden avaus sattui äitienpäiväksi. Vesille olisi ollut mahdollisuus päästä jo muutama päivä aiemminkin, mutta sää oli niin kylmä ja tuulinen, että maltoin odottaa. Toki tuulta oli vielä äitienpäivänäkin, mutta aurinko lämmitti ja pysyttelin saarten suojassa. 

Mukava tavata taas vesillä vanhat tutut; silkkiuikut, telkät, kuikat ja sorsat. 

Naurulokit kuhertelivat kivellä

Alkuviikolla sää lämpeni hetkessä hellelukemiin. Mökkipihan kevättöiden jälkeen on mukava istua laiturilla, katsella auringonlaskua ja kuunnella käkeä. Se oli ensimmäinen käen kukunta tänä kesänä.

Järvivesi on kahdeksanasteista, mutta paljussa kolmekymmentä astetta lämpimämpää. 

 

Aamuvarhaisella järvellä on täysin tyyntä. Siispä kajakki vesille ja aamumelonnalle. 

Peilityynellä järvenpinnalla joutsenen höyhen erottuu hyvin. Myös höyhenen kuvaaminen kajakissa istuen onnistuu silloin kun tuulenvire ei liikuta höyhentä eikä kajakkia. 

Vaiverot ovat ehtineet täyteen kukkaan nyt kun sää lämpeni. 

Kiertelen kaikki lahden saaret ja niemennokat. Lahdella pesivä kuikkapariskunta näyttäytyy, mutta ovat liian kaukana kuvattavaksi. Myöhemmin näen vielä neljän kuikan ryhmän, mutta ne sukeltavat vettä pärskyttäen piiloon kajakin nähdessään. Kurkikin suorittaa ylilennon. 

Monena keväänä olen mökkijärven ensimmäisellä melonnalla tavannut laiduntavat haikut (ylämaankarja). Siellä ne taas ovat. Melon lähemmäksi tervehtimään. 

Joka kevät käyn myös katsomassa onko lahden suuta vartioiva mänty pysynyt pystyssä. Vielä se jaksaa sinnitellä.

Mökkisauna lämpiää monta kertaa metsuri majavan kaatamilla puilla. Poikani kerää veneeseen järvellä ajelehtivia majavan katkomia ja jyrsimiä haapoja. Ne ovat vaarallisia jos veneellä törmää niihin. Kaksinkertainen hyöty. 

Toisena mökkipäivänä pihakoivun latvoissa alkoi vihertää. Kesä!

Kolmas melonta ja jälleen kohteena Kallavesi. Nyt suuri järvenselkäkin oli asettunut täysin tyyneksi. 

Ilmassa on harmaata usvaa. Se on Venäjän metsäpalojen savua, jota on kulkeutunut ilmavirtojen mukana Itä-Suomeen. 

Kallaveden kuikat ovat rohkeampia kuin mökkijärven kuikat. Nämä kaksi tulevat ihan kajakin lähelle ihmettelemään.  

Korpinsalmi

Komea mänty pienellä kallioluodolla Hautosaaren edustalla. 

Niin houkuttelevaa kuin olisikin lähteä melomaan peilipintaa kohti Puutossalmea, niin käännän kuitenkin kajakin kohti lähtöpaikkaani Savolanniemeä.