Aurinko kävi täällä

Viime viikkoina on ollut ikävä aurinkoa. Viimeisin havainto auringosta oli 8.11. Sen jälkeen on ollut lähes kolme viikkoa pilvistä ja sateista. Kunnes keskiviikkoaamuna katsoessani ikkunasta näin taivaalla tähtiä. Koska päivä on lyhyt, niin selkeästä aurinkopäivästä on otettava kaikki hyöty, auringon noususta sen laskuun. Päivän pituus on tällä hetkellä neljä tuntia ja kaksikymmentä minuuttia.

Helpoin ja lyhin reitti aurinkoa tähystämään on kiivetä Juhannuskalliolle, Rukan eteläisimmälle kukkulalle.  Lunta on sen verran, että lumikenkäsuksista on hyötyä, varsinkin rinteen alla, johon lunta on pakkautunut paikoin puolisen metriä.

Pakkanen on kiristynyt yön aikana parista asteesta reiluun kymmeneen asteeseen. Nopea säänmuutos synnyttää usvaa alaville paikoille ja Rukan rinteiden lumetuksesta muodostuu myös jääkidepilviä. Pyhävaara piiloutuu lähes kokonaan pilvien alle.

Viimeisimmän lumisateen jälkeen Juhannuskalliolla ovat kulkeneet vain jänikset. Yhden valkoisen pupun näenkin pariin otteeseen vilahtavan tykkypuiden välissä, mutta kuvaan en sitä ehdi saada.

Lauha sääjakso pudotti lumet puista lähes kokonaan, mutta täällä ylhäällä osa tykyistä on jäänyt kiinni puihin. Uutta tykkylunta muodostuu koko ajan.

Täydellinen keli lumikenkäsukselle. Alla kovaa, kantavaa hankea ja päällä viitisen senttiä pehmää uutta lunta.

Kello 9:32, auringon nousuaika

Melkein heti kun aurinko on noussut taivaanrannalle, molemmin puolin sen viereen muodostuvat sivuauringot.

Minä en osaa kovin hyvin tunnistaa taivaanilmiöitä, mutta Taivaanvahdin asiantuntijat kertoivat tässä olevan sekä sivuaurigot että alasivuaurigot. Niistä alasivuaurinko on se harvinaisempi halomuoto.

Rukan rinteiden lumetuksen aikaan näkee melko usein erilaisia halomuotoja. Tämänaamuiset haloilmiöt olivat tavallista kirkkaammat. Sivuaurinko näyttää ihan oikealta auringolta.

Ensin melkein kolme viikkoa ilman aurinkoa ja sitten aurinkoa kolminkertaisesti, kuin hyvityksenä pilvisistä päivistä.

Kuukkelit ja hömötiaiset Konttaisella

Kun sää on viime päivinä ollut pilvinen ja tuhnuinen, on mukava palata kuvien myötä marraskuun alun aurinkoisiin päiviin ja kaivaa esiin retkimuistot Konttaiselta. Konttainen saa varmaan alkavana talvikautena paljon uusia kävijöitä kun itärinteeseen viitoitettu reitti vie helposti vaaran laelle ja takaisin. Tuo itäinen reitti on ennenkin ollut monen lumikenkäilijän tiedossa, mutta nyt se on paras ja ainoa reittivaihtoehto Konttaisen ja Karhunkierroksen polun kulkijoille. Kuvat ovat kahdelta eri käynniltä Konttaisella viikon välein.

Alkutalvella huurteen koristamat puut ovat kauneimmillaan kun puun rungon ja oksien yksityiskohdat vielä erottuvat. Myöhemmin talvella lumi ja jää muovaavat niistä pulleita lumiukkoja.

Männyn kuiva käkkyräoksa huurteella kuorrutettuna

Oksalla kahahtaa ja lunta tipahtelee alas. Kuukkelit ovat tulleet tervehtimään kulkijoita. Konttaisen kuukkelit ovat tulleet tutuiksi monelle Konttaisen kävijälle. Monesti ne norkoilevat jo parkkipaikan luona, mutta ylhäällä vaaran laella niitä tapaa myös.

Yritän kuvata laelta avautuvaa maisemaa, mutta ympärillä pörräävät kuukkelit kujertelevat siihen malliin, että ei auta kuin kaivaa repusta niille lisää evästä.

Taivaalla on jonkun verran pilveä, mutta pilven ja taivaanrannan välissä selkeä kaista. Nyt kannattaa jäädä odottamaan auringonlaskua.

Laskeva aurinko värjää pumpulipilvikerrosta.

Matalalta pilven raosta tuleva kohdevalo on värikäs.

Valon viimeiset hipaisut puiden latvoissa.

Viikon päästä tulemme uudelleen Konttaiselle. Nyt meitä odotetaan jo parkkipaikalla. Kun avaan auton oven, lentää yksi hömötintti suoraan kohti ja laskeutuu pääni päälle. Kaksi muuta hömötiaista seuraa tilannetta läheisen koivun oksilla. Kuukkelikin istuu siinä, mutta se ei vaikuta olevan kiinnostunut, olisiko jo saanut riittävästi ruokaa edellisiltä kävijöiltä.

Minulla on kädessä syötävää ja toisessa kädessä pussi, jossa on rusinan, pähkinän ja öljyyn kastetun leivän kappaleita. Rohkein hömö tulee kurkkimaan eväspussiin, vaikka helpommin ruokaa saisi kädestä.

Hömötiaiset jäävät päivystämään parkkipaikalle, minä lähden polkua ylös Konttaisen laelle. Päivä on pilvisempi kuin viikkoa aikaisemmin, mutta aurinko kuitenkin pilkahtelee pilvien raosta.

Kidepilari piirtyy Valtavaaran rinteen juurelle

Huurrekerros puiden oksilla on kasvanut viikon aikana. Rukan mittausaseman mukaan lämpötila on pysytellyt pakkasen puolella koko marraskuun. Saa nähdä miten lumipuiden käy kun sääennuste lupaa huomiselle päivälle tännekin lämpöasteita.