Vesi on todella matalalla Kallavedellä. Melontalaiturilta lähtö ei onnistu, vaan kajakkiin on mentävä kivistä tukea ottaen. Ja vesilläkin huomaa, että yllättäviin paikkoihin on "kasvanut" väisteltäviä kiviä. Mutta nyt olen vesillä ja kajakissa istumassa, joten ei ole kiire minnekään, melon vain hiljalleen saarten rantojen väriloistoa katsellen.
Tämän syksyn ruska on erityisen värikäs. Johtuu varmaan kuivasta kesästä. Erityisesti juolukan punainen väri loistaa kauas.
Ruska-aika Savon seudulla on ollut harvinaisen pitkä. Kuvasin ensimmäisen kerran ruskakoivuja melontaretkellä jo 25. syyskuuta ja samat puut hehkuvat edelleen lokakuun puolivälissä. (tämä kuvattu 25.9.)
.
Kullankeltaisena hohtava haapa suorastaan houkuttelee rantautumaan Selkä-Havukan saareen.
Ensin aioin vain istua vähän aikaa laavulla, mutta sitten löydän kuivapussista tulitikut, joten päätän tehdä tulet. Nuotiotulen lisäksi aurinkokin lämmittää kun se paistaa suoraan laavulle.
Voi kun pystyisi säilömään tätä väriloistoa otettavaksi esiin talven pimeydessä. Onneksi kuvat jäävät.
Päällekkäisvalotus
Siinä rantakalliolla istuessani olen kuulevinani kuikan äänen järveltä. On se mahdollista, jotkut kuikat saattavat viipyä täällä marraskuun alkuun saakka, vaikka ensimmäiset muuttavat jo elokuulla.
Ehkäpä tämän melontakauden viimeiset heijastukset kajakista kuvattuna.