Yli-Kitkalla on pituutta lähes viisikymmentä kilometriä. Järven keskiosassa Hyväniemi ja Mourusalmi jakavat järven eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Pohjoinen osa on suurempi ja siinä kolme laajaa selkää Tolvanselkä, Isoselkä ja Vasikkaselkä. Minä lähden liikkeelle järven pohjoispäästä, Mustosenvaaran tien varrelta.
Päivä on lämmin, hellelukemissa ollaan jo aamupäivällä. On ihan tyyntäkin. Olen varautunut lierihatulla, aurinkolaseilla ja pitkähihaisella flanellipaidalla. Pitkähihainen siksi, että pelkään paarmoja. Hyvin pian huomaan kuitenkin, että helteestä huolimatta paarmoja ei ole. On aina yhtä vaikuttavaa meloa suurta selkävettä pitkin kun järvi peilaa ihan tyynenä. Niin tyynenä, että veden pinnalla kelluvan höyhenen kuvaaminen kajakista käsin onnistuu.
Järvisätkin kukkii paikoin. Se on puhtaan veden tunnuskasvi, joten sen näkeminen ilahduttaa aina. Viime aikoina on ollut paljon sinilevähavaintoja joka puolella maata. Parin päivän melonnan aikana näin Kitkajärvellä sinilevää vain pienellä alalla erään lahden pohjukassa.
Pidän kelluntataukoa saaren rannan tuntumassa. Meloessa tulee nälkä, joten pientä purtavaa on aina kajakin etuaukossa saatavilla. Vielä tärkeämpää on huolehtia juomisesta. Saattaa käydä niin, että ei huomaa nestehukkaa kun ilmavirta viilentää meloessa. Siksi on juotava vaikka ei janottaisikaan.
Vaikka eletään heinäkuuta, parasta lomakautta, on järvellä hiljaista. Saan meloa monta tuntia ennen kuin näen ensimmäisen veneen. Meloin Kitkajärvellä kahtena päivänä noin neljäkymmentä kilometriä ja koko aikana näin vain viisi venettä. Vesilintuja on kyllä seurana. Kuikat pitävät ääntä keskellä selkää. Uteliaimmat tulevat lähituntumaan kuikuilemaan. Ja rantakallion viereltä pölähtää yllätettynä kymmenlapsinen tukkakoskelopesue.
Isoselän takana kohoaa Kouvervaara.
Kitkajärvellä on helppo suunnistaa. Itärannalla on Kouvervaara ja
Naatikkavaara, vähän kauempana erottuvat Ruka, Valtavaara ja
Konttainen. Länsirannalla ovat Riisitunturin laet.
Siinäpä houkutteleva hiekkanenä rantautumiseen. Jatkan kuitenkin vielä katsastamaan muita leiripaikkavaihtoehtoja.
Vähän matkan päässä on toinen saari jossa myös on matala hiekkaranta ja suojainen rantautumispaikka. Rannalla on nuotiokehä, savustuslaatikko ja pöytä ja penkit. En arvaa jäädä leiriytymään siihen,vaikka mitään merkintää yksityisalueesta ei olekaan. Saattaahan se olla vaikka jonkun kalastajan tukikohta, johon kenties aamuyöstä tullaan verkkoja selvittämään.
Palaan takaisin äsken ohittamaani saareen. Siinä on leiripaikka tulevalle yölle.
Istun iltaa rannalla katsellen taivaan värien voimistumista sitä mukaa kun aurinko painuu alemmas. Tukkakoskeloemo ui poikasineen rannan tuntumassa, joutsenemo lipuu saaren ohi neljä poikasta perässään ja Isoselältä kuuluu kuikan huuto.
Aurinko alkaa painua Riisitunturin taakse. Tyynen päivän jälkeen tuuli voimistuu auringonlaskun aikaan. Siitäkö johtunee, että saaressa ei ole yhtään itikkaa eikä mäkärää.
Saaressa ei ole kovin paljon kukkia, löydän vain yksinäisen vilukon rantamättäältä.
En malta enää nukkua, vaan keittelen aamukahvit ja alan purkaa leiriä. Kajakin pakkaus on helppoa, kun kajakin saa ihan teltan viereen ja siitä sen voi pakattuna työntää rantaan.
Viimeinen vilkaisu leirisaareen ja käännän kajakin keulan kohti Isoselkää ja Halkaisijanniemeä. Kun eilinen matkanteko sujui täysin tyynessä, niin nyt menoa vauhdittaa takaa puhaltava kaakkoistuuli.
Saaren takaa kohoaa Valtavaaran vaarajono. Majakin näkyy pienenä pisteenä korkeimman kukkulan laella.
Viimeisen tauon pidän Pahkasaaren pohjoiskärjessä. Matka Kitkajärvellä on sujunut leppoisassa kesäsäässä, vailla kiusaavia ötököitä, pelkkää nautiskelua alusta loppuun.
