Aamuseitsemän aikoihin Käylässä on 25 astetta pakkasta ja virtaavan veden yllä kunnon huurut. Helmikuun puolenvälin jälkeen auringon noususuunta on kosken alapuolisen suvannon takaa.
Seuraa pakkasaamun aurinkonäytelmän vaikuttavin vaihe kun aurinko alkaa kohota puiden latvojen yläpuolelle. On kuin nuotio loimuaisi.
Sitten tulee kiire ehtiä ihan kalastuslaiturin päähän. Sopivasta suunnasta puiden oksien välistä siilautuva valo muodostaa valoviuhkoja, ja niitä yritän tavoittaa.
Seuraa lyhyt hetki kun matala valo alkaa värittää kosken yllä leijuvaa usvaa.
Valon väri muuttuu nopeasti punertavasta keltaiseksi ja lopulta valkoiseksi. Keskitalvella auringonnousun valot vaihtuvat hitaasti, nyt aurinko kohoaa nopeasti ylös kierrolleen ja värikkään valon taika on äkkiä ohi.
Kosken kohinan yli kuuluu koskikaran laulu. Miten niin pienellä linnulla voikin olla niin kuuluva ääni.
Säätila on vaihdellut lämpöasteista pakkasiin. Vielä pari viikkoa sitten kosken rannan koivussa oli paksu huurre- ja jääkerros, mutta suojasää on tiputtanut huurrekoristeet alas.
Käylänkoski on kaunis ja näkemisen arvoinen paikka ympäri vuoden, mutta helmikuisena pakkasaamuna se on kauneimmillaan.