Neljän tien risteys kertoo kuusamolaisen suvun tarinan 1900-luvun aikana. Näytelmä mukaili melko tarkasti kirjan juonta, mutta on sanottava, että ellei olisi lukenut kirjaa, ei välttämättä olisi pysynyt perillä näytelmän tapahtumista. Kirjan lukeneenakin oli väliin vaikea hahmottaa kuka milloinkin oli äänessä ja millä vuosikymmenellä. Kuusamon teatterin näyttelijät ovat harrastajia, mutta roolityöt sujuivat kuin ammattilaisilta. Lavastaja oli tehnyt ihmeitä pienellä näyttämöllä, lavasterakenteet liittyivät saumattomasti taustan kuviin ja se antoi tilalle syvyysvaikutelmaa. Kaiken kaikkiaan hieno teatterikokemus.
Kotiin päin ajaessa näimme yön pimeydessä loistavan revontulikaaren, joka oli niin voimakas, että näkyi auton valoista huolimatta. Haimme kotoa lisävaatetusta ja lähdimme Ala-Kitkan maisemiin katsomaan vielä yötaivaankin näytelmää. Suurimmat loimut olivat kuitenkin jo himmenneet, mutta hentoja tuikkeita kohosi vielä kohti taivaankantta. Pakkanen oli kiristynyt taas yöksi lähemmäs kolmeakymmentä astetta.
Tällä kertaa revontulia suurempi elämys oli kuutamo. Vaikka kuu oli vasta puolikas, se valaisi lumi- ja huurrekuorrutteista maisemaa.
Kuunvalo suodattui koskella pakkasusvan läpi, tunnelma oli maaginen.
Pakkasusva peitti ja kuunvalo himmensi metsän takaa yrittävän revontuliloimun.
Tätä maisemaa olisin jäänyt tuijottamaan vaikka kuinka pitkään, mutta pakkasella ei kovin kauan pysty olemaan liikkumatta yksillä jalansijoilla. Tallentuipa yötunnelma kuvaan kuitenkin.