Aamu Juhannuskalliolla

Syyskuun loppupuoli on ollut pilvinen. Viikon aikana ei Koillismaalla paljon aurinkoa näkynyt. Pieni poikkeus sentään sattui, kun auringonnousun aikaan taivaanrannalla oli kapea selkeä kaistale, josta tihkui vähän valoa ympäröivään pilvikerrokseen. Ja näyttäytyipä aurinkokin hetken aikaa.

Juhannuskallion aamu:

Huomasin, että blogger on poistanut blogilistani, eli joudun kokoamaan lukuluetteloni uudelleen. Lisään listaan blogeja vähän kerrallaan sitä mukaa kun eteen tulee ja satun muistamaan.

Kalliovaaran hiidenkirnupolku

Elokuun alussa jäi Sallan Kalliovaaran retkipolkuun tutustuminen kesken, kun aamun sumupilvet tiivistyivät sateeksi ja käännyin takaisin hiidenkirnut nähtyäni. Syyskuun loppupuolen päivä on pilvinen, mutta tyyni ja lämpimänoloinen. Nyt on hyvä sää tutustua polun varren kallioihin, kuruihin ja suopainanteisiin.

Kun maisemaa peittävä sumuverho on poissa, näkymät polun varrella ovat varsin erilaiset. Elokuun retkellä ei Kalliojärveä juuri erottanut sumun seasta, nyt se peilailee tyynenä kalliorinteen juurella.

Kalliojärven polun varrella on vähän lehtipuita, joten syksyn värejä on etsittävä maanpinnan tasolta. Suolla loistavat okranväriset heinät ja punaiset juolukanlehdet.

Katkennut kelolatvus koristaa kalliota.

Tältä paikalta kuvasin elokuun alussa auringonnousun sumusta. Silloin Aholanvaaran taloja ei erottanut järven takaa.

Kallion juolukkamätäs on karmiininpunainen.

Mustikassakin on vielä lehtiä.

Polku laskeutuu kapeaan kuruun, jota pystysuorat kallioseinät reunustavat. Pohjankorvajäkälä viihtyy varjossa kostealla kivipinnalla.

Varjorikkijäkälän neonvihreä värittää kalliota.

Ikivanhan kelopuun muotoja tekee mieli silittää.

Kivipinnat ovat paikoin yllättävän värikkäitä.

Nyt ei kirnujen pohjalta peilaa sinitaivas vaan musta vesi.

Pienenpi hiidenkirnu jäi kesällä koivunoksien taakse piiloon. Nyt se erottuu paremmin.

Reitti jatkuu portaita alas rotkoon. Tanssikurussa olevassa opastaulussa kerrotaan taustoja mm. kurujen nimille. Tanssikurussa on vietetty juhannusjuhlia ja tanssittu. Aittakuruun on pikkuvihan aikaan 1700-luvulla piilotettu viljaa. Kallioilta on laskettu mäkeä hyppyrimäestä tai pujotellen. Nopeuslaskuakin on harrastettu.

Polku kuljettaa kurujen pohjalla kallioiden ja kivivyöryjen välissä.

Polku nousee loivasti Tiekurua ja kääntyy sitten ylös kallioille. Viitta polun varrella ohjaa sadan metrin päässä kallion laella olevalle näköalapaikalle. Alapuolella on Kaappilampi ja taustalla Aholanvaaran kylä. Sodan aikaan paikalla on ollut partisaanien tähystyspaikka, kertoi Tanssikurun opastaulu.

Loppumatka kuljetaan kallioilla, joiden välissä on pieniä suopainanteita.

Kivien lomasta pilkahtaa paikoin punaista rahkasammalta.

Hiidenkirnujen ympärysreitti päättyy tulistelupaikalle kahvinkeittoon. Kahviveden saa lähteestä, joka on sadan metrin päässä tulipaikalta.

Pohjoisessa lähteestä käytetään yleisesti nimitystä hete. Kuva kertonee miksi. Lähteen reunat ovat upottavaa sammalikkoa. Maan sisästä pulppuava pohjavesi saa aikaan hiekkapyörteitä lähteen pohjalle.

Grillikatoksen näköinen tulipaikka on notkelmassa männikkökankaalla. Puuvajassa on pilkotut puut ja paikalla on myös roska-astia, joten oletettavasti Sallan kunta huoltaa tätä tulistelupaikkaa.

Tällä retkellä ruokailtiin ns. pitkän kaavan mukaan. Makkaran lisäksi repusta kaivettiin pullollinen lettutaikinaa ja mansikkahillo. Juomana oli tietenkin kylmää lähdevettä ja nokipannukahvia.

Viivähdys Komulankönkäällä

Komulanköngäs on helposti saavutettavissa olevia pysähtymispaikkoja matkalla pohjoiseen. Mutkaa matkaan ei tule kuin kolmekymmentä kilometriä kun poikkeaa Hyrynsalmelta Paljakkaan päin ja jatkaa könkäällä käytyään Kyrön tietä Suomussalmelle ja takaisin viitostielle.

Tienvarren parkkipaikalta on vain parinsadan metrin kävelymatka könkään myllyn pihapiiriin. Syyskuisen iltapäivän aurinko osuu hirsiaitan patinoituneeseen seinään.

Nuotiopaikalla leijailee vielä savua edellisten kävijöiden jäljiltä.

Vähän valoa siilautuu puiden välistä eteläisemmän putouksen kuohuihin. Pudotusta alla olevaan pieneen lampeen on noin kuusi metriä.

Putouksen alapuolella kulkevaa retkireittiä kunnostetaan parhaillaan. Valmiina on jo muutamia kymmeniä metrejä leveää pitkospolkua. Tuore puu tuoksuu.

Komulankönkäitä on kaksi. Eteläisempi on luonnonmuovaama ja pohjoisempi kallioon louhittu myllyputous. Kirkas taivas taustalla ja varjoon jäävä lampi putouksineen on hankala kuvattava enkä oikein saa mieleistäni kuvaa kaksoisputouksesta. Kaksi retkeilijää kallion päällä antavat mittasuhdetta putousten koolle.

Lähes pystysuorassa putouksessa veden viraus on nopeaa. Puolen sekunnin valoitusaika riittää pehmentämään veden liikkeen.

Komulan hierrinkivimylly on rakennettu vuonna 1888. Kuva on vähän haalea. Kokeilin kameran HDR-toimintoa valon ja varjon kontrastia taltuttamaan.

Auringonvalo ehtii vielä hetken valaista putouksen alta nousevaa vesihöyryä.

Putouksen vedet jatkavat Syväjokea pitkin kohti etelää. Me jatkamme tietä pitkin kohti pohjoista. Viivahtäminen kauniissa koskimaisemassa antoi mukavan paussin kesken pitkän ajomatkan.