Missasin kauden ensimmäiset, Etelä-Suomessakin näkyneet revontulet, koska matka vei kohti pohjoista jossa juuri sinä yönä oli pilvistä.
Seuraavana iltana jäämme yöpymään Sallaan pienen lammen rannalle. Revontuliennusteet lupaavat tulevalle yölle revontuliaktiivisuutta. Virittelen risukeitintulet pimenemistä odotellessa. Kuu on noussut juuri metsänrajan yläpuolelle.
Pohjoisen taivas pysyy yllättävän kirkkaana pitkään auringonlaskun jälkeeen. Ihan hento vihreä juova alkaa kuitenkin erottua kuun vierellä.
Ennen puolta yötä taivaalla alkaa tapahtua liikehdintää. Pohjoisen ja idän taivaalle nousee kapeita revontulijuovia. Ne eivät vielä erotu kovin hyvin, koska on niin valoisaa.
Puolen yön aikaan yht'äkkiä luoteiselle taivaalle leimahtavat tanssivat revontulet.
Samaan aikaan idän taivaan ohut revontulijuova kasvaa leveäksi sykkiväksi nauhaksi, joka kohoaa ylös taivaankannelle.
Tällä kertaa revontulinäytös ei kestä kauan. Alun aavistuksenomaisesta revontulinauhasta loimujen lopulliseen hiipumiseen kuluu aikaa vain puolisen tuntia. Katsoin seuraavana päivänä Sodankylän tutkimusaseman tilastoa. Puolen yön aikaan oli yksi punainen palkki. Muuten koko yö oli matalia sinisiä palkkeja. Tämä näytös oli lyhyt ja revontulet vilkasliikkeisiä.
Revontulinäytöksen jälkeen on kuun vuoro. Illan viiletessä usva alkaa nousta lammen pinnalle. Usva pehmentää myös kuunvaloa ja puolikas kuu näyttää suuremmalta.
Yö ei ole täysin hiljainen. Kauempaa kuuluu joutsenten laulu ja kohta yksi joutsen lentää ihan pään yläpuolelta ja laskeutuu lammelle.
Otsalamppu paljastaa miten paljon sumua on lammella. Se ikäänkuin kiehuu lampun valokeilassa.
Kello on jo puoli kaksi ennenkuin maltan mennä nukkuman. Elokuun yöt ovat ihmellisiä.