Valon vierailu

Tiistaiaamu oli pilvinen. Se ei ole kovin yllättävää, koska taivas on ollut enimmäkseen pilvessä viime aikoina. Nyt pilvet olivat todella matalalla puiden latvojen yläpuolella. Sitten tapahtui ihme. Puolen päivän jälkeen luoteesta virinnyt tuuli alkoi työntää pilviä ja yht'äkkiä taivaankansi oli täysin kirkas ja pilvet painuivat alaville maille. Auringonlaskuun oli aikaa enää tunti. Tuli kiire ehtiä Juhannuskalliolle.

Auringonvalo tulee ohuen pilvikerroksen läpi ja värjää Juhannuskallion punertavaksi.

Alhaalla leviää tasainen pilvikerros, Juhannuskallion laki on kohdevalossa.

Nopeasti liikkuvat pilvet kiertävät Pyhävaaraa laskevan auringon valaisemana. Näyttää kuin Pyhävaaran ympäristö olisi tulessa.

Suosikkikäkkyräni on saanut taas paksun jää- ja lumikerroksen. Ilman koristeita kuivunut karahka on huomaamaton. Talvella se on näyttävä taideteos.

Poimin teleobjektiivilla kuvaan Ihtinkivaaran laen. Se on nyt saari sumumeressä.

Koivun pitsikuvioidut riippaoksat.

Rukan itärinne on jäänyt jo varjoon. Valo viistää vielä tykkyjen latvoja ja valaisee Valtavaaran laen.

Ohuemmat puunrungot ovat jo joutuneet taipumaan jään painosta lähelle maata.

Pohjoisen taivas hehkuu vielä hetken sen jälkeen kun aurinko on jo painunut piiloon.

Pakkasaamu Torangin rannalla

Varustauduin lämpimällä ulkoiluvarustuksella kun lähdimme asiointireissulle Kuusamon keskustaan. Keskitalven aikaan auringonnousun näkee Torankijärven takaa. Kahlailin kotiseutumuseon pihan läpi rantaan. Museon pihapiiri on kuvauksellinen paikka ja talvipäivän matalassa valossa se on mielestäni edustavimmillaan.

Nuottavajan seinän vierellä on hyvä paikka odotella aurinkoa suojassa järveltä puhaltavalta viimalta.

Ennen kuin aurinko tuli esiin metsän takaa, alkoi taivaanrannalle muodostua keltainen soihtu, auringonpilari.

Kuin valtavan suuri kynttilänliekki olisi leimahtanut taivaalle.

Aamuvalossa museon piha värittyi sinisen ja punaisen pastellisävyin.

Kahlasin riukuaidan viertä museon pihalle.

Näkymä riihen nurkalta rantaan päin.

Tämä nostalginen pihapiiri on vain kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Retki Pyhävaaralle

Joulun aikaan yötaivaalla loisti täysikuu. Emme kohdanneet, koska aikataulut ja pilvet haittasivat pääsyä kuutamokeikalle. Mutta Tapaninpäivän jälkeisenä sunnuntaiaamuna tavoitin luoteen suunnalta kehän ympäröimän kuun.

Aamuhämärissä olen polulla matkalla kohti Pyhävaaraa. Puiden välistä pilkottaa Pyhävaaran laki ja vielä näkyy vilahdus kuutakin.

Poikkean polulta vaaran rinteessä olevalle suolle. Tunnelma on taianomainen. Aamutaivas värittää suota ympäröivää tykkykuusikkoa.

Edellisviikon suojasää on tiputtanut lumet muualta, mutta korkealla tunturien ja vaarojen rinteillä tykkylumi on pysynyt puissa. Tykkykuuset kumartavat tervehdyksen kulkijalle.

Vaaran laelta näen vielä kuun, tosin pilvien takana piilottelevana.

Pyhävaara on talvella todellinen ihmemaa. Joka puolella on lumen ja jään muovaamia taideteoksia, kuten tämä kaariportti.

Koivujen oksat riippuvat paksun lumen painosta. Kello 10:40 on auringonnousun aika.

Matalalta taivaanrannalta tuleva valo värittää lumen hempeällä punavärillä.

Tämän kauneuden keskellä menee pää pyörälle. Värikkäiden lumiveistosten keskellä on olo kuin Liisalla ihmemaassa.

Pyhävaaralla on runsaasti koivuja. Ja millaisella paikalla ne kasvavat!

Lasken liukulumikengillä rinnettä alas tykkykuusikkoon.

Kuusikon keskeltä löytyy lisää taideteoksia kohdevalossa.

Aurinko on jo painumassa horisonttiin. Viimeiset säteet luovat kultaisen tien puiden keskelle.