Joulun aikaan

Jouluviikolla näytti hetken, että entinen lumi pysyy ja uuttakin lunta satoi. Mustarastas ilmaantui pihapensaaseen aronian marjoja napostelemaan.

Vielä oli kirkon pihallakin lunta kun käytiin Kauneimpia joululauluja laulamassa.

Aatonaattona lumista oli enää rippeet jäljellä. Ja satoi....

Pukki tuli kuitenkin. Helikopterilla oli kuulemma liikkeellä.

"No, onkos tullut kesä, nyt talven keskelle, ja laitetaankos pesä, myös pikkulinnuille" Näin piti laulaa kun vallitseviin olosuhteisiin ei sopinut: "Kun maas' on hanki ja järvet jäässä...."

Aamulenkillä kuvasin pimeyttä, sumua ja sadetta.

Mutta ei tämä lämmin ja lumeton joulu ihan poikkeuksellista ole. Kaksi vuotta sitten joulupäivän sade vei kaikki lumet ja seuraavana päivänä oli sitten se kuuluisa Tapaninmyrsky.

Vuoden 2007 jouluna oli myös lumetonta ja jäällä vettä. Kuva on otettu 26.12.2007.

30.12.2007

Vuosi 2013 kuvina

Kaivelin kovalevyn uumenista päättyvän vuoden tapahtumakuvia. Paljon on vuoden aikana sattunut ja monenlaista olen kokenut luontoretkillä. Kahteenkymmeneen kuvaan haarukoin merkittävimmät.

Tammikuussa, kun Haukiveden jäät olivat vahvistuneet niin että luistelureitille pääsi, paljastuivat Antti-myrskyn muovaamat jääpatsaat suurten selkävesien rannoilla.

Huppuviittahahmot kokoontuvat

Taivaan ilmiöitä kohtasin matkalla Inarissa.

leimuja Inarin taivaalla

Ihmettelyä aiheutti valkoinen sateenkaari Kaunispään laella. Sumukaari lienee oikea nimitys.

Auringonnousu Huutokoskella pakkasaamuna on elämys.

Revontulet roihusivat Etelä-Savossakin. Suuri revontuliyö 17.3.

Huhtikuussa jätin jäähyväiset yli neljänkymmenen vuoden työuralle. Vapaalle siirtymän aloitti luontomatka Kroatian kevääseen.

Toukokuussa retki Rantasalmen Kaperin linnan Pirunporttia katsomaan.

Näkemiin Haukivesi. Toukokuun loppupuolella matka vei koko kesäksi Kuusamoon.

Kuusamon kukkaihmeiden perässä kuljin kesä-heinäkuun. Melomaankin ehdin  Oulankajoella ja koskiseikkailuun Kitkajoella.

ajuruohoa Oulankajoen rannalla

Vähintään yksi kesäyö on valvottava kokonaan. Tällä kertaa se oli sumuinen hallayö  kesäkuussa.

Upea kaunotar Kuusamon luonnosta, tummaneidonvaippa. Kohtasimme ensimmäistä kertaa.

Melontaretki ja saariyöpyminen Kitkajärvellä elokuun alussa. Taivaanrannanmaalari loihti ihaltavaksi hurjaa väriloistoa.

Savukosken Kivitunturin polun varrelta löytyi myös monenlaista luonnonihmettä.

Äitipetäjänlampi

Kesän kallistuessa kohti syksyä lisääntyivät sumuaamut. Kävin monena aamuna Kitkajoen kanjonin reunalla ja väliin rannallakin auringonnousun aikaan.

Syyskuussa uusi kotikaupunki Kuopio tarjosi  elämyksiä aamuvirkulle melojalle.

Kuusamon ruskaa ei voinut jättää näkemättä...

....eikä myöskään ensimmäisiä huurreaamuja.

Kurttajoen Alaköngäs marraskuun hämärässä.

Joulukuun pakkasennätystä todistin Kiveskoskella,  -35 astetta.

Kuusamon taivas toivotti Hyvää Joulua, kun matka vei Savoon joulunviettoon.

Hyvää Joulua

Joulukorttikuva on 1940-luvulta. Vanhempani olivat hankkineet jouluisen seinäpaperijulisteen ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa sodan jälkeen. Kuva on ollut jouluna seinällä monessa asunnossa pian seitsemänkymmenen vuoden ajan, ensin vanhemmillani ja myöhemmin minulla. Tosin, muuttojen myötä se välillä unohtui, mutta kun se osui käteen joulukoristelaatikkoa penkoessa, laitoin sen kehyksiin. Paperi on rypistynyt ja kulmat repeytyneet, mutta ei haittaa. Kehystettynä uskon sen säilyvän, jos ei seuraavaa seitsemääkymmentä vuotta, niin ainakin minun elinaikani. Siinä on palanen lapsuuteni joulua.

Lapsena ihmettelin, kun kuvassa ei näy joulupukkia, vaan tonttuja ja vuohipukki vetää rekeä. Kuvan piirtänyt taiteilija lienee perustanut näkemyksensä suomalaiseen kansanperinteeseen.

Wikipedia kertoo suomalaisen pukin historiasta näin:
Nimitys ”joulupukki” viittaa vanhaan pakanuuden aikaiseen suomalaisen kansanperinteeseen, jossa esiintyy vuohipukki, ns. Nuuttipukki. Nuuttipukit liikkuivat Nuutin päivänä (nykyään 13.1., 1700-luvun alkuun saakka 7.1.). Ne olivat nuoria miehiä, jotka olivat pukeutuneet pukin taljaan tai nurin käännettyyn turkkiin, tuohinaamariin ja pukin sarviin. He kiertelivät kylän taloissa pyytämässä viinaa ja jouluruokien tähteitä ja saattoivat pelotella lapsia.

Hyvää Joulua

Auringonlasku Puijolla

Viikon ainoan aurinkopäivän auringonlaskua katseltiin Puijon tornista. Viimeiset säteet viistivät vielä keskustan kerrostalojen kattoja kun ehdimme tornin kahvilakerrokseen. Avoin näköalatasanne on talvella suljettu, joten maisemat tornista on kuvattu ikkunan läpi. Harmautta ja heijastuksiahan siitä tulee kuviin.

keskusta ja Etelä-Kallavesi

Haapaniemen voimalaitos

Julkulaa ja Pohjois-Kallavettä

Niuvanniemen sairaala etualalla

aurinko painuu juuri horisonttiin

taivaan värit auringonlaskun jälkeen

Suovunkoski

Harmaiden ja sateisten päivien joukkoon sattui yksi valoisampi. Aurinko on vain niin alhaalla, että sen säteet ylsivät vain hipaisemaan puiden latvoja. Päivän retkikohteena oli Suovunkoski ja laavu Pohjois-Kallaveden länsirannalla. Tämä paikka on myös lähtöpisteenä ja parkkialueena Suovu-Palosen ulkoilureitin polkujen kulkijoille. Poluille ei nyt ehtinyt, Suovunkoski koristeellisine jäämuodostelmineen houkutteli kiertämään ja kuvaaman kosken rantoja.

Suovunkosken alueella on 1700-1800 luvuilla ollut mylly ja saha, myöhemmin Suovun kylällä jopa laivatelakka ja tiilitehdas. Näin kerrotaan pysäköintialueen infotaulussa. Maisema on nyt varsin erilainen. Koski virtaa vapaana ja lumenrippeiden alta pilkottaa rehevää kasvillisuutta mm. saniaisia ja tuomia.

Suovunkosken laavu on kosken alajuoksulla. Voimakas virtaus pitää rannan sulana. Tulilla istujalle aukeaa upeat näköalat Suovunlahdelle. Laavu on sopiva taukopaikka Pohjois-Kallaveden vesiretkeilijöillekin.

Suovunkosken laavu

Kuten monet Savon vedet, on Suovun vesikin humuspitoista ruskeaa. Virtaus on aika runsas talvellakin.
Suovu-Paloselle tulen palaamaan vielä monta kertaa.