Harmaan päivän värit

Vesille teki taas mieli, vaikka melontakeli ei paras mahdollinen ollutkaan. Mutta pilvisenä päivänäkin ruskan värit hehkuvat ja veden peili kaksinkertaistaa tuon väriloiston.

Reippaan tuulen vuoksi en edes yrittänyt aukealle selälle, vaan saaria kierrellen hakeuduin Koiraveden kapeikkojen kautta Hiltulanlahteen. Sieltä löytyivät värikkäimmät ruskapuut ja heijastukset.

Koiraveden kapeikossa

Pirttiniemen rantaa

vesi on jokus ollut paljon korkeammalla

Paluumatkalla meloin lähellä Rautoniemen kalliorantaa. Jotain kimalteli kalliolla puiden välissä. Lähempää katsoen se osoittautui lasilevyksi, joka oli laitettu nojaamaan puun runkoon. Miksi ihmeessä? Onko joku mökkiläinen ulkoistanut tarpettomaksi jääneen ikkunalasin. Käsittämätöntä.

Syksy tuli

Illat pimenevät ja syyspäivän tasaus toi syksyn. Viime päivät ovat olleet hyytävän kylmiä ja sateisia. Normaalia syksysäätä se on, vaan kun on ollut pitkään lämmintä ja kaunista, niin yht´äkkiä muuttunut säätila vain tuntuu vielä kylmemmältä ja ikävämmältä.

Ei aurinko ole meitä kokonaan unohtanut. Pilvien lomasta se välillä pilkahtelee.

Syksyn viimeinen lämmin ilta oli vuorokausi täydenkuun jälkeen. Tosin, eipä sitä silloin tiennyt. Kuunsiltaa lähdin etsimään. Uusissa maisemissa pitää vähän arvailla kuun nousun suuntaa. Taivaanrannan pilvikerros ei helpottanut kuun löytämistä. Mutta sieltä se nousi pilvien takaa.

Ja löytyihän se kuunsiltakin.

Kaupungissa kun ollaan, niin on niitä muitakin iltavaloja.

Ruskaa Myllykoskella ja Kiutakönkäällä

Palaan parin viikon takaiselle ruskamatkalle Kuusamoon. Tuttavapariskunta tuli parin päivän vierailulle.  Mitä nähtävyyksiä ehtisi esitellä niin lyhyessä ajassa? No, vaikkapa Myllykosken ja Kiutakönkään.

Myllykoskelle on sopivan lyhyt kävelymatka. Sen olivat huomanneet muutkin ruskaretkeilijät. Poluilla oli suorastaan tungosta. Kuusamon luonto tarjosikin kulkijoille tavallista värikkäämpää ruskan hehkua.

Keltaiset koivut ja punaiset juolukan- ja haavanlehdet somistivat jokinäkymää.

Jatkoimme matkaa Kiutakönkäälle. Matkalla poikkesimme Kumpuvaaran näköalakahvilaan. Tämä näkymä avautuu kahvilan ikkunasta ja terassilta.

Oulankajoen vesi on vähissä. En muista koskaan ennen nähneeni jokea näin kuivillaan.

Kiutakönkään ensimmäisen putouksen yläpuolella vesi näyttää häviävän lähes olemattomiin.

Vähällä vedellä on mahdollista käydä alhaalla uomassa. Tämä luola on yleensä veden alla.

Viherraunioinen viihtyy varjossa Kiutakönkään kallioilla.

Könkään takarannan punainen kallio heijastelee jokiuomassa.

Aamuja järvellä

Aikaiset aamut järvellä ovat kuin matkoja menneeseen kesään. Vesi on vielä suhteellisen lämmintä. Ainakin se tuntuu siltä, koska aamuilma on viileämpää kuin vesi. Rantapuiden ruskaväritkin piiloutuvat usvaan ja autereeseen, joten syksy ei muistuta olemassaolostaan millään lailla. Aurinko viivyttelee aina vaan pidempään taivaanrannan takana. Ei tarvita enää aikaisia herätyksiä järvelle ehtiäkseen. 

Miten erilaisia aamut ovatkaan. Sumu on oikullinen maiseman muuttaja. Matkalla rantaan ajoin vahvassa sumussa. Näkyvyyttä oli vain muutamia metrejä. Kun tulin rantaan, oli sumua vain rippeet lahden pohjukassa ja järvellä oli selkeää.  Oli jännittävää katsella kajakista outoja näkymiä. Toisaalla tyyni järvenselkä ja auringonnousu, toisella puolen paksu sumukerros, joka oli piilottanut kokonaisen kaupungin.

kaupunki luodon takana sumun peittämänä

Seuraavana aamuna sumua ei ollut. Tuuli reippaasti ja pilvet vyöryivät taivaalla.  Sen verran rakoa pilvien välissä kuitenkin oli, että aurinko pääsi pilkistämään sieltä täältä ja värjäämään pilviä. Muutaman minuutin aikana pilvikerroksen värit muuttuivat keltaisesta, punaisiksi ja sitten oranssiksi. Ja lopuksi tuli ihan harmaata, kun paksu pilvikerros peitti taivaan kokonaan.