Kuun hopeaa ja kultaa

Kuulun niihin joita täysikuu valvottaa aina silloin tällöin. Niin kuin esimerkiksi lauantaiaamuna

klo 4:45, kun heräsin ja havaitsin kuun paistavan matalalta metsän takaa. Vapaapäivän aamun voisi käyttää nukkumallakin, mutta jotenkin se kuu vaan kutsui ulos. Ehdin kameran ja jalustan kanssa läheiselle virralle vain toteamaan kuun piiloutuvan metsän reunan taakse. Kävin vielä rannalla, kun arvelin järvenselän takaa sen näkyvän pitempään. Ja olisihan se näkynytkin, jos pilvikerros ei olisi hiipinyt kuun eteen juuri kun olin saanut kameran jalustalle ja säädöt kohdalleen.

Koko viikonlopun ajan pilvikerros pysyttelikin Itä-Suomen yllä, mutta maanantai-iltana, juuri silloin kun kuu oli täydellisimmillään, pilvet kaikkosivat ja kuu tuli näkyviin. Se oli jo niin korkealla, että heijastukset veteen olivat hopeanvärisiä. Valon välke virrassa piirsi pitkällä valotusajalla kuvaan hopealankoja.

Vielä seuraavanakin iltana kuu kutsui ulos. Nyt lähdin muutaman kilometrin päähän, toiselle virralle. Tulin paikalle juuri kun se oli nousemassa kultaisena ohuen pilvikerroksen läpi. Jokimaisema kuutamolla oli huikaisevan kaunis. Mutta tiesin heti sen nähtyäni, että tätä kauneutta en pysty saamaan kuvaan sellaisena kuin haluaisin. Kuun valo virtaan oli kirkas, valon ja pimeän ero niin suuri, että en onnistunut valottamaan kuvaa haluamallani tavalla. Muutaman maisemakuvan jälkeen keskityin kuvaamaan yksityiskohtia, kuun valaiseman veden liikettä jään reunalla.

Helmikuiseksi ilta oli erikoinen. Taivas tähtikirkkaana, kuunvaloa, mutta ei pakkasta. Lämpötila

oli nollan tuntumassa. Yleensä helmikuussa on kova pakkanen selkeällä säällä. Säätiedotuksessa sanottiin että föhntuuli on tuonut tullessaan lämmitä ilmaa. Siinä varmaan syy outoon lämpöaaltoon.

Teemana jää

Viikonlopun teemana ja ilonaiheena oli jää, kahdella täysin erilaisella tavalla.

yksityiskohta Olavinlinnan jääveistoksesta

Lauantaina käytiin Savonlinnassa katsomassa jäänveistäjien kilpailutöitä Olavinlinnassa. Kilpailun aiheena oli "Sadun onnellinen loppu" Osakilpailu kuului  Jäälinna 2013 tapahtumiin, joista mm. Tiitsa on kertonut Heinolan kilpailusta ja Kenkä Laukaan kilpailusta. Lauantaina iltapäivällä jääteokset olivat vielä viimeistelyvaiheessa. Parhaimmillaan ne olisivat olleet illalla, valmiina ja valaistuna.

jääliukumäki 

tässä viimeistellään Sveitsin/Usa:n joukkueen teosta

yksityiskohta Suomen joukkueen kilpailutyöstä

Japanin joukkueen  teos voitti Savonlinnan kilpailun

Mongolian joukkue sijoittui toiseksi tällä veistoksella

Sunnuntaina kävimme Rantasalmen kirkonkylän luistelureitillä luistellen ja potkukelkalla. Rantasalmella on kaksi  matkaluistelureittiä. Se pitempi vie Porosalmelta yli Haukiveden Linnansaaren kansallispuiston maisemissa Oraviin. Tämä toinen reitti, jossa nyt kävimme, lähtee luontokeskus Oskarin rannasta Pienen Raudanveden yli Isolle Raudanvedelle. Reitin päätepiste on Asikkalan kylässä hotelli Ruusuhovin ranta.
Seitsemän kilometrin reitin varrella on peräti kolme laavua tulipaikkoineen, ensimmäinen jo kahden kilometrin jälkeen Pyyvilässä ja kaksi Raudansaaressa.

jää oli hyvässä kunnossa

Hotelli Ruusuhovi

Raudansaaren laavu

tältä tulipaikalta ei kirves katoa, (halkomisrauta)

Koskilla ja ladulla

Kuvia viime viikolta retkistä koskille, Käylään ja Kiutakönkäälle ja hiihtoreissusta Riisitunturin tuvalle.

Aamu Käylänkoskella

aurinko nousee. . . .

.....ja menee pilveen

teeritokka Käylän tiellä

lensivät puuhun odottelemaan

Hiihtoladulla Riisitunturilla

pilvinen päivä tunturissa

tuvan puuliiterin koristeltu seinä

tuvan seinä

latu tunturissa

Kurkistus Kiutakönkäälle

Kiutaköngäs

Kiipeilyä paisteessa ja sumussa

Jätin auton parkkiin Juhannuskallion juurelle. Tarkoitus oli kiivetä yläpuolella olevan kallion laelle. Helpommallakin tavalla sinne pääsee Vuosselin tien varresta kääntyvältä Juhannuskalliontieltä. Mutta nyt en halunnut mennä helposti, vaan tykkypuiden välistä jyrkkää rinnettä liukulumikengillä puikkelehtien. Sää oli aika erikoinen. Aurinko paistoi kirkkaasti, mutta sumupilvi oli asettunut Rukan ja Pyhävaaran väliin matalalle, liki puiden latvojen tasolle. Sumupilvi taittoi valoa niin että tykkypuut värjäytyivät kellertäviksi.

Ensimmäiset parisataa metriä seuraan hiihtolatua. Ladulta erkanee oikealle kapea ura, jossa on muutaman sentin lumikerros päällä. Arvelen että se on lumikenkien jälki ja lähden seuraamaan sitä. Nousu on todella jyrkkä. Nyt ei liukulumikengän nousukarvakaan jaksa pitää, vaan jyrkimmät kohdat on noustava sivuttain, vain muutaman kymmenen sentin matka kerrallaan edeten. Vilkaisen taakseni ja huomaan pilvikerroksen olevan jo alapuolellani. Hikisenä purrerran viimeiset kymmenet metrit ja olen avonaisella, tasaisemmalla paikalla. Nyt voi pysähtyä katselemaan maisemia ja hiihdellä vielä viimeinen loiva nousu ylös korkeimmalle kohdalle.  Juhannuskallion laella paistaa, mutta sumu alkaa levitä joka puolelta peittäen näkyvyyden alas.
Ihmeekseni näen taas sumukaaren. Se ei ole niin selväpiirteinen kun eilen Kaunispäällä näkemäni, mutta erottuu kuitenkin taivasta vasten ja saan sen melkein sopimaan pokkarikameran kuvaankin.

Auringon painuessa alemmas ja sumupilven levittäytyessä lähemmäs alkaa tulla kylmä, joten lähden paluumatkalle.  Laskeva aurinko vilauttaa viimeiset säteensä rinteeseen.

Tuonne ylös pitäisi mennä

Tykkypuiden alla jyrkässä rinteessä

sumupilven yläpuolella

Pilvi on peittänyt Valtavaaran laen....

...mutta Pyhävaaran laki näkyy vielä

Jo toinen näkemäni sumukaari

matalalta tuleva valo värjää tykyt ja sumu leviää puiden ylle

ja nyt takaisin alas

Taitavat jäänveistäjät eri puolilta maailmaa ahkeroivat jään kimpussa  Rukalla 4.-6.2.
Laitoin tänne kuvia heidän aikaansaannoksistaan.