Ruskan alkua ja kuutamoöitä

Kulunut viikko Kuusamon-Posion seudulla on ollut kuin päiväkävelijän unelma. Aurinkoa on riittänyt enemmän kuin uskalsi odottaa ja lämpötilakin on parhaimmillaan kohonnut liki kahteenkymmeneen asteeseen.
Ruskaa ei näille korkeuksille taida tulla muuta kuin varvukkoihin. Koivunruoste on ruskistanut lähes kaikki koivunlehdet. Kuusenoksat taas ovat kellastuneet suopursuruosteen vuoksi.

Tässä muutamia kuvia viikon retkiltä:

Taas kerran kävelyä Riisitunturin poluilla. Kun ei ollut mihinkään kiire, oli aikaa istua useampaan otteeseen polun varrella ja nauttia ympäröivästä maisemasta ja auringon lämmöstä.

ruskamustikkaa, Riisitunturi

kaksi kuusta, Riisitunturi 

Kitkajärvi Riisitunturin polulta nähtynä

vaivaiskoivu ja tausta

Päiväretki Taivalkönkäälle Karhunkierroksen polkua Puikkosuon tien kautta. Matkaa tulee edestakaisin hieman alle kymmenen kilometriä.

Vaululampi, Puikkokämpän ranta

Taivalkönkään tuvan puoleinen haara

kuvioita virrassa, Taivalkönkään luusua

Taivalkönkään autiotupa

polun varrelta

Joutsenet alkavat kokoontua isompiin parviin syysmuuttoon valmistautumaan. Ala-Kitkan Varpasalmella oli noin kuusikymmentä joutsenta.

joutsenet alkavat kokoontua, Varpasalmi, Kitka

Tämän vuoden elokuussa on ollut kaksi täysikuuta, kuun alussa ja lopussa. Kuu on ihan täysi vasta tänään, mutta eilisiltana se näkyi lähes kokonaisena kaakkoisella taivaalla.

Saukkolammen ilta

kuu on pudonnut 

Kuutamo jängällä

Päivä alkoi Pähkänältä

Pähkänän aamuun ei ehdi muuten kuin ajoissa heräämällä, sen verran matkaa sinne on metsäautoteitä kieputellen. Oli vielä hämärää kun jalkauduimme Kitkajoen varteen vievälle polulle. Pilvikerros oli huolestuttavan paksu. Jäisikö auringon nousu kokonaan näkemättä. Emme olleet ainoat auringon odottajat. Polulla pyyhälsi ohitse nuoripari, mutta sinne samalle piippuhyllylle kallion laelle me kaikki päädyimme odottelemaan näytöksen alkua.

Sumulauttoja leijaili joen yllä. Pian taivaanrannan punaväri vahvistui ja kohta aurinko ponnahti esiin kirkkaanpunaisena pallona, mutta meni melkein heti takaisin pilveen. Sen verran ohut pilvilautta kuitenkin oli että jostakin raosta valoa lankesi kuin valonheittäjästä. Sitten joen päällä leijuvat sumupilvet alkoivat nousta ylöspäin ja haihtuivat. Näytös oli ohi  ja yleisö poistui paikalta, tyytyväisenä.

kameran tulkinta auringonnoususta suotimen läpi

Olen saanut blogitunnustuksen Hietatar-blogin kirjoittajalta. Kiitos! Tämä oli  minullle ihan uusi juttu ja vaati vähän asiaan paneutumista. En lue kovin monia blogeja, mutta tässä muutamia joita haluaisin suositella:

Naisretkeilyn koko kuva - aina sinne kurkatessa saa nauraa, hulvatonta menoa

Kinttupoloku - sanallisia ja kuvallisia oivalluksia

Alfheim-valokuvamaailmani - valokuvia tunteella ja herkällä kädellä

** Valokuvauksia / My Photos - vie kuvakerronnallaan retkille meren äärelle ja lakeuksille

Pikkulillin lokikirja - kunnon rinkkavaelluksia ja retkiä koiramaisessa seurassa

Lisäksi vielä tämä: Naruskan tukikohta kutsuu - Naruskan Ukka kertoo Suomen kylmimmän kylän kuulumisia ukkamaiseen jäljittelemättömään tyyliinsä

Tunnustuksen säännöt ovat:
1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen.
2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi Post it ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

Eli...anna tunnustus vain (5) ihanalle blogille (tämä onkin se vaikein juttu.)

Aamulla varhain

Nyt on se aika kesästä kun aamuvirkkuna voin herätä yhtä aikaa auringon kanssa. Tosin lauantaiaamuna laitoin kellon herättämään neljältä koska halusin nähdä taivaan värivalot ennen auringonnousua. Tuo taikahetki alkaa noin puolta tuntia ennen kuin aurinko tulee näkyviin. Aamu oli tyyni ja kosteanlämmin. Itikatkin olivat sen huomanneet ja kaivautuneet sammalien kätköistä kiusakseni. Vasta Kuokanselälle tullessani sain karkoitettua nuo matkaseuralaiset ympäriltäni.

Aurinko piilotteli vielä taivaanrannan takana mutta värjäsi taivasta sinipunaoranssilla.

Kaatumasaaren profiili muistuttaa mielestäni siiliä.

Taisin herättää kallionimekkeen kärjessä uinuvan koskeloparven.

Punasävyt vahvistuvat taivaanrannalla.

Ja sieltä se aurinko tuli esiin...

...mennäkseen pian piiloon pilvikerroksen taakse...

...josta se kohta taas ryömi näkyviin.

Kiersin Lehtikiukkaan saaren. Etualalla kalasääskien kotiluoto ja takana Vuorikiukas. Kaksi kalasääskeä lenteli salmen yllä. Oli niin hiljaista että kuulin niiden siivenlyöntien äänet. Harjurannan suunnalla näkyi sumulauttoja metsän yläpuolella. Järvellä ei ollut sumua koska vesi ja ilma olivat melkein yhtä lämpimiä.

Idän suunnalta hiipi taas pilvikerros auringon eteen. Oli aika palata kotirantaan.

Alkuviikosta sää viileni ja varsinkin yöt olivat kylmiä. Tiistaiaamuna, ensimmäistä kertaa tänä kesänä, oli suurella järvelläkin sumua. Harmi vaan että oli lähdettävä kohti työpaikkaa, joten ehdin ottaa vain muutaman kuvan auringonnoususta sumun takaa.

Elokuun iltoja

Kun elokuu kääntyy loppua kohti sitä miettii että mihin se kesä taas katosi. Illat pimenevät uhkaavasti, joten on pidettävä kiirettä että ehtisi töiden jälkeen nauttia kesäillan valosta.

Kuluva viikko on onneksi ollut lämmin ja aurinkoinen. On ollut muutamia upeita aamuja kun järven pinta on ollut aivan tyyni ja aavistus usvaa on leijaillut kapeikoissa ja lahdukoissa.

Illalla on vielä ehtinyt olla muutaman tunnin järvellä ennen pimeän tuloa. Tässä muutama kuva vesiltä ja rannoilta tältä viikolta:

Lehtikiukkaan punakoiso kasvaa ihan vesirajassa kalliorinteen alla. Marjat kypsyvät samassakin tertussa eri aikaan kun osa on vihreitä, osa punaisia ja jotkut siltä väliltä. Pientä akrobatiaa harrastaen pääsin hivuttautumaan kameran kanssa kuvausetäisyydelle. Tätä ongelmaa ei ole silloin kun vesi on matalammalla. Silloin kallion ja vedenpinnan väliin jää loivempi tasanne.

Illan valo ei ollut paras mahdollinen maisemakuvaukseen. Ennen auringonlaskua pilvet olivat kaikonneet melkein kokonaan, mutta se ainut pilvi oli laskevan auringon päällä.

Tiistai-iltana olin liikkeellä intiaanikanootilla Kuvansijärven Herralanlahdella. Oli lähes tyyntä ja aurinko lämmitti. Etsin pikkulummetta (Suomenlummetta) jonka olin nähnyt aloittelevan kukintaa edellisellä käynnilläni. Muutama kukka löytyi, mutta paljon kukkia oli syöty (?)  ja osa oli jo kukkinut. Pienin näkemäni pikkulumme oli vain pari senttiä halkaisijaltaan. Oli haastellista yrittää kuvata sitä inkkarista kun pienikin tuulenvire heilutti kevyttä kanoottia vaikeuttaen tarkennusta.

Keskiviikkoiltana näytti kotirannassa aivan tyyneltä. Kun pääsin Kuokanselälle virisi kuitenkin reipas tuuli idän-kaakon suunnalta. Selän takana länsi-luoteessa oli ohut pilvikerros alas painuvan auringon päällä. Rantauduin Purnunsaareen auringonlaskua katselemaan. Pilvet toimivat suodattimena pehmentäen kontrastieroja. Pienet sivuauringotkin (halot) näkyivät auringon molemmin puolin. Olivat vaan niin pieniä etteivät oikein hyvin erotu kuvassa.

Maltoin lähteä kotiin päin vasta auringon painuttua horisontin taa. Oli upeaa meloa lämpimässä, tummenevassa illassa, katsella värikästä iltataivasta ja sen heijastuksia veden väreilyssä.