Monissa Haukiveden saarissa on länteen-pohjoiseen suuntautuva kalliorinne, jossa kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Tuollaiselta kalliolta näkee aitiopaikalta kesäillan auringonlaskut. Kun taivaalla on sopivasti pilviä, tulee maisemaan ilmettä ja auringon laskiessa alemmas myös pilviin hienoja värisävyjä, sinistä ja punaista.
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Ilta saaressa
Tähyilin taivaalle töistä tultuani. Jokohan taas on tulossa päivän vesisadeannos. Iltaa kohti kuitenkin selkeni, joten pakkasin kameran kajakkiin ja lähdin vesille. Muutaman kilometrin melottuani rantauduin saareen jonka kallioilta on hyvät näkymät Haukiveden selälle. Suunnitelma pelkästä maisemien katselusta muuttui heti kun vetäisin kajakin rannalle. Olin joutunut keskelle kanttarelliryhmää. Enpä ollut muistanut ottaa minkäänlaista astiaa mukaan. Keräsin kanttarellit hyttyshuppuun ja lähdin kiertämään saarta uusien esiintymien toivossa. Ja löytyihän niitä lisääkin.
kanttarellit toivottivat tervetulleeksi |
keiholehti kukkii |
saaren pohjoispuolen kalliota |
Mutta välillä piti kuvata ja ihailla saaren runsasta kasvillisuutta. Kalliolla, jäkälän ja sianpuolukan keskellä kukkivat maksaruohot. Varjoisammassa, puiden alla, hehkuivat näsiän punaiset marjat. Keskellä saarta suojaisesta painanteesta löytyi lehtokuusamien ryhmä ja reheviä mustakonnanmarjan lehtiä. Lahden poukamassa kukki siperiansinivalvatti. Hyvä että kasvavat täälläkin kun tien varrelta TVL:n niittokone oli ne kaatanut. Täällä kansallispuiston saaressa saavaat kukkia rauhassa.
maksaruoho kukkii kalliolla |
näsiä marjoo metsän kätköissä |
Kun kiipesin metsän suojasta rantakalliolle, kiinnittyi huomio pieneen vaaleanpunavalkoiseen kukkaan puolukanvarpujen seassa. Kuvasin sitä lähilinssillä ja vähän kauempaakin saadakseni lehdetkin mukaan kuvaan. Kotona tunnistin sen Pohjolan Kasviosta sarjatalvikiksi. Se on aika harvinainen, ainakin näillä seuduilla.
sarjatalvikki |
sarjatalvikki piilottelee puolukanvarpujen keskellä |
Aurinko on jo painunut alemmas ja alkaa värjätä pilvimuodostelmia punertavin sävyin. On aika suunnata kohti kotia. Matkalla saan vielä ihailla auringon kultaista väreilyä veden pinnalla ja värikkäitä iltapilviä taivaalla.
saaren rannalta |
Kuokanselkä ja iltapilvet |
kultainen järvi ja sinipunataivas |
veden heijastukset |
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Monipuolinen kesäpäivä
Tänä kesänä on kaikki aurinkopäivät käytettävä hyväksi. Monenlaista ehtii, koska kesäpäivä on pitkä ja valoisa. Lähdin siis aikaisin aamulla melontakierrokselle, nyt kotisatamasta Haukiveden rannalta.
Sammalsaaren kupeesta löytyi vielä kukkiva järvisätkinkasvusto. Yritin mahdollisimman alhaista kuvauskulmaa, mutta kajakin muodostamat väreet rikkoivat tyynen vedenpinnan.
Veden ollessa korkealla voi kajakilla pujottautua Huusalon kallioluolaan puolittain. Kolmiomainen kivennyppylä luolan suulla on hyvä vedenkorkeuden mittari. Nyt ollaan ylärajoilla.
Vihreää välkettä luolassa. Yläpuolella on monta tuhatta kiloa kiveä. Yhdestä kulmastaan se nojaa aika pienellä alalla alla olevaan kallioon. Jännittävä ja kiehtova paikka.
Vesitatar on alkanut kukkia matalikoilla ja rannoilla.
Lähestyessäni Kaatumasaaren ja Taivalsaaren välistä salmea pysähdyn ihmettelemään edessä olevaa näkyä. Keskellä kansallispuistoa jossa tietä ei ole lähimaillakaan on lossi. Siinä se jöpöttää kiinni Kaatumasaaren rannassa ihan kuin tulvavesi olisi sen siihen tuonut. Kauas se on kulkenut kustannuspaikaltaan. Kaksi autoa näyttää olevan kyydissä. Ehkä se siitä lähtee liikkeelle etsimään autoille tietä.
Isompikin vesikulkuneuvo on tulossa Varkauden suunnasta. Sen äänen olen kuullut jo kaukaa kumeana jyrinänä ennen kuin laiva edes oli näköpiirissä.
Kaatumasaaren luona laivaväylä on lähellä. Olen rannalla kallion vierellä, mutta hetken näyttää kuin rahtialus Elke W tulisi ihan liki. Tosiasiassa matkaa on noin sataviisikymmentä metriä. Mutta kun se on niin iso ja minun alukseni on niin pieni.
Elken mentyä keinun vähän aikaa sen jättämissä mainigeissa. Kaatumasaaren kallioistakin näkee miten korkealla vesi on. Sammalet ja jäkälät ovat lähes vedenpinnan tasolla.
Vedenalaiskuvausta vedenpitässä kotelossa olevalla Canonin pokkarilla. Vesi suodattaa auringon valoa ja yksi ulpukka näkyy kahtena kuvassa.
Puolen päivän maissa lähdemme savustamaan kalaa Leppävirran Kiviniemeen. Onhan se vähän kuin lähtisi merta edemmäs kalaan, kun Haukiveden rannalta lähtee Kuvansijärven rannalle, mutta siellä on hyvä savustin ja seudun paras laituriterassi. Matkalla poikkeamme Jäppilässä Ullan kellaripuotiin hakemaan kristallisuolaa savukalaa varten. Suola on loppunut, mutta joudumme keskelle Jäppiläpäivien tapahtumia. Kaupan edessä on kirpputori ja tien takana entisessä pankkitalossa seudun kädentaitajien taidenäyttely. Esillä on maalauksia, huovutustöitä, sekatekniikkaa, keramiikkaa ja puutöitä. Talo on minulle tuttuakin tutumpi. Siellä aloitin työurani kauan sitten.
Pankkitilojen holvikin on otettu näyttelytilaksi. Siellä on Netta Nyyssösen keramiikkaa. Töiden nimet ovat kuvaavia ja paikkaan sopivia; mm. "hiljaiset hyllytetyt" ja "vakuuden vartija"
Tämä ihastuttava tyttönen on Eila Nykäsen tekemä huovutustyö.
Olisi siellä Jäppiläpäivillä ollut muutakin tarjolla. Varsinainen tapahtumien keskipiste oli koulun pihalla. Autoja ja ihmisiä näytti olevan paljon. Tapahtumapäivälle oli kyllä paras mahdollinen sää.
Mutta piti jatkaa matkaa kalaa savustamaan. Menu oli hyvin yksinkertainen; savukalaa kermaviilikastikkeella, Björnin ciapattasämpylää sulatejuustolla, nokikattilaporkkanoita ja jälkiruuaksi mansikoita vaniljakastikkeessa. Ruokailupaikkana laituri, jossa on tilaa pienelle pöydälle ja tuoleille. Laituriterassille paistoi aurinko ja länsituuli vilvoitti sopivasti. Taustamusiikkina soi laineiden liplatus. Kuikkakin kävi kuikuilemassa vähän matkan päässä.
Tosin ukkospilvi alkoi pelotella ja lopuksi piti siirtyä sisätiloihin.
Ukkoskuuro ei kuitenkaan tullut päälle. Vain pieni saderintama pyyhkäisi yli. Saunaa lämmittäessä ehdin pestä yhden maton. En kuitenkaan järvessä, vaan ylätasanteella ja vasta viimeisen huuhtelun tein laiturilta. En halua levittää mäntysaippuaakaan rantaveteen.
Laiturilla oli seuraa. Monta ristilukkia kipitteli lautojen raossa....
...ja sisiliskokin ilmestyi paikalle. Se olikin varsinainen linssilude. Pysyi siinä ihan paikallaan, vain pää kääntyili puolelta toiselle.
Sammalsaaren kupeesta löytyi vielä kukkiva järvisätkinkasvusto. Yritin mahdollisimman alhaista kuvauskulmaa, mutta kajakin muodostamat väreet rikkoivat tyynen vedenpinnan.
Veden ollessa korkealla voi kajakilla pujottautua Huusalon kallioluolaan puolittain. Kolmiomainen kivennyppylä luolan suulla on hyvä vedenkorkeuden mittari. Nyt ollaan ylärajoilla.
Vihreää välkettä luolassa. Yläpuolella on monta tuhatta kiloa kiveä. Yhdestä kulmastaan se nojaa aika pienellä alalla alla olevaan kallioon. Jännittävä ja kiehtova paikka.
Vesitatar on alkanut kukkia matalikoilla ja rannoilla.
Lähestyessäni Kaatumasaaren ja Taivalsaaren välistä salmea pysähdyn ihmettelemään edessä olevaa näkyä. Keskellä kansallispuistoa jossa tietä ei ole lähimaillakaan on lossi. Siinä se jöpöttää kiinni Kaatumasaaren rannassa ihan kuin tulvavesi olisi sen siihen tuonut. Kauas se on kulkenut kustannuspaikaltaan. Kaksi autoa näyttää olevan kyydissä. Ehkä se siitä lähtee liikkeelle etsimään autoille tietä.
Isompikin vesikulkuneuvo on tulossa Varkauden suunnasta. Sen äänen olen kuullut jo kaukaa kumeana jyrinänä ennen kuin laiva edes oli näköpiirissä.
Kaatumasaaren luona laivaväylä on lähellä. Olen rannalla kallion vierellä, mutta hetken näyttää kuin rahtialus Elke W tulisi ihan liki. Tosiasiassa matkaa on noin sataviisikymmentä metriä. Mutta kun se on niin iso ja minun alukseni on niin pieni.
Elken mentyä keinun vähän aikaa sen jättämissä mainigeissa. Kaatumasaaren kallioistakin näkee miten korkealla vesi on. Sammalet ja jäkälät ovat lähes vedenpinnan tasolla.
Vedenalaiskuvausta vedenpitässä kotelossa olevalla Canonin pokkarilla. Vesi suodattaa auringon valoa ja yksi ulpukka näkyy kahtena kuvassa.
Puolen päivän maissa lähdemme savustamaan kalaa Leppävirran Kiviniemeen. Onhan se vähän kuin lähtisi merta edemmäs kalaan, kun Haukiveden rannalta lähtee Kuvansijärven rannalle, mutta siellä on hyvä savustin ja seudun paras laituriterassi. Matkalla poikkeamme Jäppilässä Ullan kellaripuotiin hakemaan kristallisuolaa savukalaa varten. Suola on loppunut, mutta joudumme keskelle Jäppiläpäivien tapahtumia. Kaupan edessä on kirpputori ja tien takana entisessä pankkitalossa seudun kädentaitajien taidenäyttely. Esillä on maalauksia, huovutustöitä, sekatekniikkaa, keramiikkaa ja puutöitä. Talo on minulle tuttuakin tutumpi. Siellä aloitin työurani kauan sitten.
Pankkitilojen holvikin on otettu näyttelytilaksi. Siellä on Netta Nyyssösen keramiikkaa. Töiden nimet ovat kuvaavia ja paikkaan sopivia; mm. "hiljaiset hyllytetyt" ja "vakuuden vartija"
Tämä ihastuttava tyttönen on Eila Nykäsen tekemä huovutustyö.
Olisi siellä Jäppiläpäivillä ollut muutakin tarjolla. Varsinainen tapahtumien keskipiste oli koulun pihalla. Autoja ja ihmisiä näytti olevan paljon. Tapahtumapäivälle oli kyllä paras mahdollinen sää.
Mutta piti jatkaa matkaa kalaa savustamaan. Menu oli hyvin yksinkertainen; savukalaa kermaviilikastikkeella, Björnin ciapattasämpylää sulatejuustolla, nokikattilaporkkanoita ja jälkiruuaksi mansikoita vaniljakastikkeessa. Ruokailupaikkana laituri, jossa on tilaa pienelle pöydälle ja tuoleille. Laituriterassille paistoi aurinko ja länsituuli vilvoitti sopivasti. Taustamusiikkina soi laineiden liplatus. Kuikkakin kävi kuikuilemassa vähän matkan päässä.
Tosin ukkospilvi alkoi pelotella ja lopuksi piti siirtyä sisätiloihin.
Ukkoskuuro ei kuitenkaan tullut päälle. Vain pieni saderintama pyyhkäisi yli. Saunaa lämmittäessä ehdin pestä yhden maton. En kuitenkaan järvessä, vaan ylätasanteella ja vasta viimeisen huuhtelun tein laiturilta. En halua levittää mäntysaippuaakaan rantaveteen.
Laiturilla oli seuraa. Monta ristilukkia kipitteli lautojen raossa....
...ja sisiliskokin ilmestyi paikalle. Se olikin varsinainen linssilude. Pysyi siinä ihan paikallaan, vain pää kääntyili puolelta toiselle.
torstai 19. heinäkuuta 2012
Lososaaren kierto
Pohjois-Suomi on säästynyt suuremmilta sateilta tällä viikolla. Sadekuuroja on toki tullut, mutta esimerkiksi Rukalla on koko viikon ollut melko lailla aurinkoisia kesäpäiviä. Tästä rohkaistuneena päätin tällä erää viimeisenä kuusamopäivänä lähteä vielä Kitkajärvelle. Nyt kohteena on Yli-Kitkan pohjoisosan suuri saari, Lososaari. Se on Kitkan toiseksi suurin saari, 299 hehtaaria. Lähden matkaan Kesälahdesta. Ensimmäinen sadekuuro yllättää jo Lehtoniemen kärjessä. Pidän vähän aikaa sadetta kajakin sokkopeitteen alla ja kuvaan samalla järvisätkimiä. Ne kukkivat nyt runsaasti Kitkajärvellä.
Sadekuuron jälkeen tyyntyy ja ilma tuntuu kuumalta, suorastaan helteiseltä. Mutta molemmin puolin järveä alkaa kerääntyä tummia pilviä ja pian kuuluu ukkosen jyrähdyksiä. Pääsen kuitenkin etenemään Lososaaren etelärannalle hyvässä säässä. Suuren Tolvanselän takaa näkyy ukkosrintaman raja.
Lososaaren Tolvanselän puoleinen ranta on kivikkoinen. Hiekat ovat kerääntyneet muutamiin poukamiin ja ne sitten ovatkin upeita laguunirantoja. Kun käännyn kohti pohjoista, ranta muuttuu jyrkemmäksi ja rantametsä mäntyvaltaiseksi. Myös tällä rannalla on pieniä hiekkapoukamia. Yksi sellainen tarjoaa suojan kun Ala-Kitkan suunnalta vyöryy ukkoskuuro. Hivuttaudun kajakilla ihan rannan tuntumaan ja vahakankainen Kuusamon turistikartta (150 x 80 cm) saa toimia sadekatoksena. Ukkonen on hetken aikaa ihan saaren yllä. Heti salaman leimahtaessa jyrähtää. Istun kajakissa karttaan kääriytyneenä ja katselen sadepisaroiden tanssia veden pinnalla. Aallot keinuttavat kajakkia hiekkapenkkaa vasten. Odottelen kunnes sade lakkaa ja jatkan sitten saaren kiertoa. Sade sinänsä ei haittaa meloessa, mutta ukkosella avoimella järvellä liikkuminen ei ole terveellistä. Vielä toisenkin kerran joudun suojautumaan kun uusia sadekuuroja tulee, mutta sitten taas aurinko tulee esiin ja voin ylittää selän ja meloa Mustosenvaaraa kohti.
Tälläkään kertaa ei järvellä näy muita. Ainoastaan yhdessä mökkirannassa näen moottoriveneen pyörähtävän järvellä ja palaavan heti takaisin rantaan. Mökeilläkin on hiljaista. Missä kaikki ihmiset ovat?
Kuikat kyllä seuraavat liikkeitäni. Yksi tulee ihan kajakin lähelle. Se kraakkuu, sukeltelee ja pyörii ihan liki. Kyselen mitä asiaa sillä on. Se selviää kun katson kajakin toiselle puolen. Siellä on kuikkaäiti poikasensa kanssa. Isäkuikka siis kertoi minulle että menehän siitä vähän kauemmas häiritsemästä.
Monta hienoa telttapaikkaa rekisteröin mieleeni matkan varrelta. Seuraavan kerran teen Kitkalle yöretken.
Tässä vielä maisema vastakkaisesta suunnasta kuvattuna paria päivää aiemmin, siis Rukalta Kitkalle.
Sadekuuron jälkeen tyyntyy ja ilma tuntuu kuumalta, suorastaan helteiseltä. Mutta molemmin puolin järveä alkaa kerääntyä tummia pilviä ja pian kuuluu ukkosen jyrähdyksiä. Pääsen kuitenkin etenemään Lososaaren etelärannalle hyvässä säässä. Suuren Tolvanselän takaa näkyy ukkosrintaman raja.
Lososaaren Tolvanselän puoleinen ranta on kivikkoinen. Hiekat ovat kerääntyneet muutamiin poukamiin ja ne sitten ovatkin upeita laguunirantoja. Kun käännyn kohti pohjoista, ranta muuttuu jyrkemmäksi ja rantametsä mäntyvaltaiseksi. Myös tällä rannalla on pieniä hiekkapoukamia. Yksi sellainen tarjoaa suojan kun Ala-Kitkan suunnalta vyöryy ukkoskuuro. Hivuttaudun kajakilla ihan rannan tuntumaan ja vahakankainen Kuusamon turistikartta (150 x 80 cm) saa toimia sadekatoksena. Ukkonen on hetken aikaa ihan saaren yllä. Heti salaman leimahtaessa jyrähtää. Istun kajakissa karttaan kääriytyneenä ja katselen sadepisaroiden tanssia veden pinnalla. Aallot keinuttavat kajakkia hiekkapenkkaa vasten. Odottelen kunnes sade lakkaa ja jatkan sitten saaren kiertoa. Sade sinänsä ei haittaa meloessa, mutta ukkosella avoimella järvellä liikkuminen ei ole terveellistä. Vielä toisenkin kerran joudun suojautumaan kun uusia sadekuuroja tulee, mutta sitten taas aurinko tulee esiin ja voin ylittää selän ja meloa Mustosenvaaraa kohti.
Tälläkään kertaa ei järvellä näy muita. Ainoastaan yhdessä mökkirannassa näen moottoriveneen pyörähtävän järvellä ja palaavan heti takaisin rantaan. Mökeilläkin on hiljaista. Missä kaikki ihmiset ovat?
Kuikat kyllä seuraavat liikkeitäni. Yksi tulee ihan kajakin lähelle. Se kraakkuu, sukeltelee ja pyörii ihan liki. Kyselen mitä asiaa sillä on. Se selviää kun katson kajakin toiselle puolen. Siellä on kuikkaäiti poikasensa kanssa. Isäkuikka siis kertoi minulle että menehän siitä vähän kauemmas häiritsemästä.
Monta hienoa telttapaikkaa rekisteröin mieleeni matkan varrelta. Seuraavan kerran teen Kitkalle yöretken.
Järvisätkin |
Poutapilviä ja sadetta |
Venevajoja on paljon Kitkalla |
Ukkosrintama |
Hiekkalaguuni |
Suojassa ukkoselta ja sateelta |
Kaijanharju |
Kuikka tuli kajakin viereen |
Tyyntyy ja selkenee |
Tässä vielä maisema vastakkaisesta suunnasta kuvattuna paria päivää aiemmin, siis Rukalta Kitkalle.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Kosteikkokasveja Kuusamossa
Suolla, Kallioportin polun varrella on tähän aikaan kesästä runsaasti kämmeköitä. Kirkiruohot ja maariankämmekät ovat enemmistönä, mutta joukossa on myös tummemmanpunaista kämmekkää. Kaitakämmekkä? punakämmekkä? en osaa määritellä, mutta kauniita ne ovat.
Suolta löytyy myös siniyökönlehteä. Tavallisempia kukkijoita on karpalo.
Auton ikkunasta katsellessa rekisteröin jotain korkeaa keltaista kukkaa tien pientareella, ojan reunalla. Seuraavalla kerralla paikan ohi ajaessa menen katsomaan mitä siellä kasvaa. Lähempää tunnistan kaarlenvaltikan. Kuvissa olen sen nähnyt, nyt ensimmäistä kertaa tapaan. Tämän ensimmäisen havainnon jälkeen löytyy tien varrelta lisää kaarlenvaltikkakukintoja. Olen pitänyt kukkaa hyvin harvinaisena, mutta täällä Kuusamossa se näyttäisi olevan melko yleinen tienvarsikasvi.
Suolta löytyy myös siniyökönlehteä. Tavallisempia kukkijoita on karpalo.
Auton ikkunasta katsellessa rekisteröin jotain korkeaa keltaista kukkaa tien pientareella, ojan reunalla. Seuraavalla kerralla paikan ohi ajaessa menen katsomaan mitä siellä kasvaa. Lähempää tunnistan kaarlenvaltikan. Kuvissa olen sen nähnyt, nyt ensimmäistä kertaa tapaan. Tämän ensimmäisen havainnon jälkeen löytyy tien varrelta lisää kaarlenvaltikkakukintoja. Olen pitänyt kukkaa hyvin harvinaisena, mutta täällä Kuusamossa se näyttäisi olevan melko yleinen tienvarsikasvi.
Valkoinen maariankämmekkä? |
karpalo |
siniyökönlehti |
Kirkiruoho |
punainen kämmekkä |
kaarlenvaltikka |