keskiviikko 31. elokuuta 2011

Illasta aamuun Myhkyrässä

Olin siirtänyt Myhkyrässä käynnin aikaan jolloin lomasesonki on ohi, mutta sää ei vielä olisi kovin viileää. Myhkyrä on pieni saari Vuorisaaren pohjoispuolella Linnansaaren kansallispuistossa. Viikon säätiedotus ei luvannut kovin hyvää melontaretken suunnittelijalle. Maanantaina väliiin satoi, väliin paistoi, joten pohdin pitkään lähteäkö vai ei. Iltapäivällä kuitenkin pakkasin kajakin ja klo 17 aikoihin lähdin liikkeelle.
Ensimmäinen sadekuuro yllätti jo Taivalsaaren kohdalla. Minulla oli kevyt sadetakki varattuna kajakin aukossa ja sydvesti myös. Meloessa sade ei haittaa kun aukkopeite suojaa kainaloista alaspäin ja sadevaatteet tai melonta-anorakki yläosaa.
Tukkiproomu ohitti minut Taivalsaaren kohdalla. Vaikka se on hidas, niin en kuitenkaan meloen pysynyt perässä. Näköyhteys proomuun kuitenkin säilyi Hölkinsaareen asti josta suuntasin Paavalinsaaren kupeelle ja sen eteläkärjestä Kuivaselälle. Sade oli lakannut, mutta tummat pilvet peittivät taivaan lähes kokonaan. Auringon suunnalta länsi-luoteesta kajasti kuitenkin vähän valoa. Niinpä heti rantauduttani Myhkyrään otin kameran esiin ja kiirehdin ottamaan kuvia siltä varalta että valot tuosta eivät illan aikaan paranisi.
Olin korkealla kallion päällä kun sadekuuro yllätti taas. Varovasti, jokaista jalansijaa harkiten, pääsin alas kalliolta ja kiirehdin halkovajan suojaan. Myhkyrän kallio on todella jyrkkä. Polkuja ylöspäin on muodostunut useita. Minä koin helpoimmaksi rantareitin Vuorisaaren puoleiselta rannalta.

Sade loppui yht´äkkiä ja sitten tulikin kiire. Aurinko tuli esiin tumman pilven alta lähellä taivaanrantaa. Hetkessä maisema sai lämpimänvärisen kohdevalaistuksen jota tummat pilvet idässä korostivat. Niinpä yritin ehtiä ottamaan kuvia mahdollisimman moneen suuntaan, vastavaloon ja myötävaloon.  Valoa riitti auringon laskuun saakka, noin neljäkymmentäviisi minuuttia. Sitten olikin nopeasti sytytettävä nuotiotulet ja pystytettävä teltta. Syksyllä ei valoisaa aikaa ole kovin paljon auringonlaskun jälkeen. Lämpimässä illassa laitoin nuotiolla iltapalaa ja katselin samalla kun taivaalle syttyivät ensimmäiset tähdet. Oli ihan hiljaista. Tuulikin oli tyyntynyt. Pimeässä etsiydyin teltalle ja kaivauduin makuupussin suojaan.

Olin laittanut herätyksen klo 5 siltä varalta että näkisin auringonnousun. Aamu oli kuitenkin pilvinen eikä muutenkaan tehnyt mieli pois untuvapussin lämmöstä. Vaille kuusi päätin kuitenkin nousta aamukahvin keittoon.
Juuri kun avasin teltan oviaukon, pilvikerros raottui hetkeksi.  Ensin maisema oli sinipunainen, sitten se muuttui punaiseksi. Valoilmiö kesti noin kymmenen minuuttia. Sitten taivas meni taas pilveen.
Aamupalan jälkeen kiersin saaren vielä kertaalleen. Miten monta hienoa näköalapaikkaa siellä onkaan.

Purin teltan ja pakkasin kajakin. Jatkoin Vuorisaaren rantoja kiertäen. Taas alkoi sataa. Minulla oli kuitenkin hyvää onnea että sain tavarat kuivana kajakkiin ennen sadetta. Vuorisaaren rannoilta löytyy monta kaunista hiekkapoukamaa kallioiden ja kivien lomasta. Sen eteläpuolen saarisokkelo on myös melojan toiveseutua.
Tiheisen länsireunalta otin suunnan kohti Häikiänmäkeä vinosti yli Heposelän. Loppumatka sujui pienessä sateessa. Isommat sateet alkoivatkin vasta sitten kun olin kotirannassa.

Melontamatkaa tuli kaikkiaan noin kolmekymmentäviisi kilometriä. Koko matkan aikana en nähnyt sen mainitsemani tukkiproomun lisäksi kuin kaksi moottorivenettä. Veneilysesonki taitaa olla ohi. Mutta melontakelit jatkuvat ainakin omalta osaltani.

Myötävalossa

Taustalla Vuorisaari ja Hirvisaari

Myhkyrän ranta

Kuivaselkä auringonlaskun aikaan

Myhkyrän jäkäläkallio

Viimeinen pilkahdus

Aamun sinipunainen hetki

Punainen hetki ennen kuin pimeni

Suojassa pohjoistuulilta

Putoaako?



Kalliota ja hiekkarantaa Vuorisaaressa


Kauniita pikku luotoja on monta


Sade

Vuorisaaren rantaa

Linnansaarikuvia

Missä on Myhkyrä?



tiistai 23. elokuuta 2011

Koukkaus Linnansaaren eteläisille vesille

Keltainen Riot-kajakki miehistöineen palasi Kuusamosta Saimaan rannalle. Kajakkia ei kuitenkaan laskettu auton katolta kotirantaan, vaan Ukonniemen uimarannalle Parkumäessä. Pakkasin kajakkiin yöpymisvarusteet ja evästä. Suuntana Linnansaaren kansallispuiston eteläiset osat.
Kun kaikki tarvittava oli lastattu kajakin uumeniin, oli aika kääntää keula Ukonnimemen tyvenestä Hiekonselän tuuliin. Voimakas kaakkoistuuli nosti reippaita laineita, joten sai puskea tosissaan tuulta päin. Vasta Pirttisaaren luoteisrannalla pääsin tuulensuojaan. Pujottelin saarien suojassa Pöllänsaaren tulipaikalle. Matkalla piti ihmetellä valtavan isoa hylkyä Pöllänsaaren rannalla.
Pöllänsaaren leiripaikka on suojaisessa pohjukassa kalliolla. Kallion molemmin puolin on kajakille sopivia rantautumispaikkoja. Iltapäivä oli jo pitkällä, joten oli aika laittaa nuotiotulet ja kaivaa eväslaukku esiin.
Ruokailun jälkeen istuin kalliolla auringonpaisteessa kun kajakkini viereen rantautui outo vesikulkuneuvo.  Se näytti kajakkikaksikolta mutta siinä istuvat eivät meloneet vaan polkivat. Tämä ihme oli Hobie-polkukajakki. Olipa mielenkiintoista tutustua vähän erilaiseen tapaan liikkua vesillä lihasvoimin.

Jatkoin saarten kiertelyä. Pöllänsaaren ja Petääsaaren välissä luodolla oli kalasääsken pesä. Sääski oli pesässään joten sivuutin luodon sitä enempää häiritsemättä. Kävin kiertämässä Hietasaaren, mutta en noussut maihin millekään saaren kolmesta rantautumispaikasta, vaan suuntasin kajakin keulan kohti Seurasaaren kapeata kärkeä. Olisiko osaltaan tuo pako keskemmälle järveä johtunut siitä että Hietasaaren rantaan kuului selväsi mantereen puolelta ruohonleikkurin ääni.
Seurasaari on varsin moni-ilmeinen. Hienoja hiekkarantoja, kivikkorantoja, harjuja ja jopa pieniä lampia on mahtunut kapeaan mutta pitkään saareen. Pituutta sillä on liki neljä kilometriä, mutta leveyttä kapeimmasta kohdin noin kaksikymmentä metriä. Matkalla telttailupaikalle pysähdyin kaksi kertaa poukamissa jotka nekin olisivat sopineet leiripaikoiksi.  Siperian sinivalvattia löytyi rannalta kukkivana ja rehevänä.

Seurasaaren rantautumispaikalla oli nyt tilaa. Vain Pöllänsaaressa tapaamani polkukajakkimelojat olivat rantautuneet sinne. Mutta voin hyvin kuvitella että heinäkuussa parhaan kesälomasesongin ja uima-/ veneilykauden aikana paikalla on ruuhkaa. Pystytin teltan rantapenkereelle että kuulisin hyvin veden äänet.  Illan mittaan läntiselle taivaalle oli noussut pilviä, mutta ilta-aurinko näyttäytyi kuitenkin pilvien lomasta.
Aamulla kävin katsomassa saaren eteläpuolen rantaa. Hyvä leiripaikka olisi ollut sielläkin, mutta nyt sinne kävi tuuli. Pohjoisranta harjanteen takana oli aivan suojassa tuulelta. Aamukahvin juotuani purin teltan, pakkasin kajakin ja lähdin myötätuulessa kohti Hevossaloa. Takatuulta riittikin lähes koko loppumatkan ajan.  Vasta käännyttyäni Leisniemen kärjestä kohti Mustalahden satamaa huomasin että tuulta oli edelleen.

Pöllänsaaren hylky

Rantakukka kalliolla Pöllänsaaressa

Näkymä Pöllänsaaren tulipaikalta

Tulipaikka katajien ja koivujen keskellä

Polkukajakki Hobie Riotin vierellä

Kalasääsken pesäluoto

Hietasaaren rantaa

Sinivalvatti Seurasaaressa

Seurasaaren nuotiopaikan komea näköala

Iltapilvet

Illan tullen rannalla




Näkymä teltan oviaukosta aamulla



 

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Rytisuo ja Ristikallio

Kaksi päiväretkeä Oulangalla. Rytisuon luontopolku alkaa Kiutakönkään leirintäalueen parkkipaikalta. Noin viiden kilometrin mittainen polku kiertää metsä- ja suomaisemissa. Loppuosa matkaa kuljetaan Karhunkierroksen polkua. Karhunkierroksen polkua mennään myös Ristikalliolle. Sallantien varren parkkipaikalta kuljetaan kivikkoista ja juurakkoista polkua reilut neljä kilometriä.  Kahden kilometrin jälkeen tullaan Aventojoen varteen jossa on tulipaikka. Ristikallion jyrkänteen lisäksi kannattaa käydä katsomassa myös komeita kallioita autiotuvan edustalla. Paluu on samaa polkua takaisin.

Rytisuolla vaivaiskoivussa jo ruskavärit.


Entisöity heinähaasia Rytisuon polun varrella.

Rytiköngäs


Punakonnanmarjaa löytyi myös Rytikönkään lähettyviltä


Ristikallion tuvan edustalla olevalta kalliolta.

Ristikallio




keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pieni karhunkierros

Elokuun aurinkoinen päivä oli juuri sopiva Pienen karhunkierroksen kiertämiseen. Ei ollut liian kuuma, mutta aurinko paistoi ja kaakkoistuuli puhalteli sopivasti. Hyttysiäkään ei ollut kiusana. Kiersimme polun myötäpäivään. Tuntuu helpommalta laskeutua polkua Kallioportilta alaspäin. Muut polulla kulkijat olivat suurimmaksi osaksi ulkomaalaisia.  Harrisuvannon riippusillan jälkeen tuli muutama kalastaja vastaan.
Harrisuvannon ja Jyrävän välinen osuus on sikäli harmittava kun näkymiä Kitkajoelle ei paljoa ole.  Kosken kohina kuuluu mutta mitään ei näy.  Jyrävänniemen jälkeen sentään aukeaa vähän näköaloja. Polku on muuttunut paljon siitä kun viimeksi kiersin reitin. Nyt se on paikoin kuin valtatietä. 
Ehdimme Siilasmajalle juuri kun aurinko loi viimeisiä säteitään Jyrävälle ja vastarannalle.  Vesihöyryt kosken yllä erottuivat upeasti tummaa metsää ja kalliota vasten. 
 
Suon villaa

Yllätys polun varrella, lettorikko

Luhtakuusio, suon kasveja

 


Punakonnanmarja Kallioportin portaiden varrella

Hautaniitynvuoman satumetsää

Vuoman pohjalta ylöspäin



Vattumutkan tienoilta

Jyrävä illan viimeisessä valossa

tiistai 16. elokuuta 2011

Kitkaa ja Riisiä

Melontaa Kitkajärvellä ja päivä Riisitunturissa.

Aurinkoista hiekkarantaa, Santamättäät

Santamättäät


Santamättäät illalla auringonlaskun aikaan


Kuu on noussut itäiselle taivaanrannalle

Näkymiä Riisinsuolle Pikku-Riisiltä


 Mustikanvarvut saavat ensimmäisenä syysvärin

Ikkunalammilla tuulee. Taustalla Kitkajärvi ja Ruka.