Hiidenlammen luontopolku...ja yllätys

Aamu oli aurinkoinen mutta iltapäiväksi luvattiin runsasta sadetta. Oli siis lähdettävä liikkeelle ajoissa.  Oulangan luontokeskuksella on hiljaista kun lähdemme polulle kohti Kiutaköngästä.  Kiutaköngästä ei voi ohittaa käymättä katsomassa kuohuja, niin nytkin. Vaikka Oulanka ei enää olekaan tulvassa, niin vettä riittää könkään ohittavaan kallioon hakattuun uomaankin.  Siinä on useita putouksia joka tällä kertaa on kiinnostavinta kuvaajan silmin.
Jatkamme matkaa ja käännymme Karhunkierroksen polulta Hiidenlammelle vievälle polulle. Evästelypaikka löytyy vähän matkan päästä niittyladon viereltä. Viereisellä niityllä kukkii näsiä ja kotkansiivet ovat nouseet jo puolen metrin pituisiksi. Lehden päät ovat kuitenkin vielä rullalla.
Hiidenlammin rannalla kukkii lakka. Suokukissa on vasta pienet lilanpunaiset nuput. Ohitamme poroaitauksen ja laskeudumme rinnettä takaisin Kiutakönkään polulle.  Muita kulkijoita ei näy, vasta vähän ennen luontokeskusta on koululaisryhmä tutustumassa korsuun.
Pieni koukkaus metsään Kiutakönkään maastossa tuottaa yllätyksen. Kuusen juurella kukkii neidonkenkä. Se on ensimmäinen koskaan näkemäni  Calypso bulbosa. Mutta siinä se on, tai useitahan niitä on kun tarkemmin katsoo. Oulangan kansallispuiston tunnuskasvi on siinä pienenä mutta niin kauniina. En arvannut että se kukkii näin aikaisin keväällä. 

Putous sivu-uomassa, Kiutaköngäs

Mihin suuntaan vesi virtaa?

Kiutaköngäs

Näsiä kukkii vielä Kuusamossa

Rullalla

Lakan kukka Hiidenlammen rannalla

Neidonkenkä

naamakuva neidonkengästä

Calypso bulbosa

ensimmäiset näkemäni neidonkengät

Pyhävaara

Viime itsenäisyyspäivänä jäi Pyhävaaran kodan etsiminen kesken ja käännyimme takaisin, luultavasti noin sataviisikymmentä metriä ennen kotaa. Nyt olimme varustautuneet kartoilla ja gps:llä ja lähestymissuunta oli Rukajärven tieltä päin.
Karttapaikan kartassa näkyvän polun pää löytyi pienen etsiskelyn jälkeen. Kuukkeli päivysti polun alkamispaikalla, ikäänkuin näyttäen suuntaa. Sen jälkeen ei ollutkaan suunnistusongelmia. Polku vei loivasti ylöspäin aina luonnonsuojelualueen rajalle. Siinä yhdeksänkymmenen asteen käännös oikealle ja parin sadan metrin päästä löytyi latupohja, jota seuraten kota löytyi helposti. Kota ei olekaan Pyhävaaran korkeimmalla huipulla vaan viereisellä, matalammalla nyppylällä.  Noin viidenkymmenen metrin päässä kodalta on rakennettu näköalatasanne, ei mikään maiseman kaunistus, käytännöllinen ehkä.  Maisemat avautuvat Rukalle ja länteen mutta Pyhäjärveä ei tuolta paikalta näe.
Jatkoimme siis matkaa viereiselle korkeammalle laelle.  Sinne ei kannata yrittää suoraan vaan paras on palata samaa tietä luonnonsuojelualueen merkin kohdalle ja jatkaa siitä polkua ylös.  Polku on kapea ja pujottelee puiden lomassa kunnes ylempänä puut harvenevat ja Pyhäjärvi levittäytyy nähtäväksi.

Pyhävaaran kota

Pyhäjärvi

Pyhävaaralta Rukalle ja Valtavaaralle päin

"Pyhävaaran seita"

 

Kulttuurimaisemaa Pyhävaaralta

Kallioiden kiertoa ja rentukkarantoja

Tuokiokuvia matkan varrelta toukokuisen viikonlopun aamumelonnoilta:

rentukkarantaa Voinsalmella

Huusalon kallioita, taas

tässä tuntee olonsa pieneksi

kuka suunnitteli tämän veistoksen?

suosikkimäntyni

ystäväni kuikat

Taivalsaaren kallioilta näkee kauas

maihinnousupaikka melojalle, oikealla nojatuoli

Sunnuntaimelonta

Vaikka säätiedotus lupaili sateiden tulevan, niin sunnuntai oli pitkälle iltapäivään aurinkoinen.  Lähdin aamusta Huusalon kierrokselle.  Alkumatka oli puskemista itätuulta vastaan kunnes pääsin Huusalon lahdukoiden suojaan. Rannoista näkee hyvin miten matalalla vesi on. Hukansaaren ja Huusalon välisessä salmessa oli kivet "nousseet pintaan" niin että juuri ja juuri pääsin pujottautumaan kivikon läpi suojaiseen lahteen. Siellä kuulin tämän kevään ensimmäisen käen kukunnan. Enkä vain kuullut, vaan myös näin kukkujan. Ensin kuului kolme kukuntaa ihan kuin korvan juuresta, mutta käkeä ei näkynyt.  Meloin salmessa rannan tuntumassa kun rantapuiden lomasta näin rastasta suuremman linnun lentävän istumaan kolmimetrisen koivupökkelön päähän. Sain katsella sitä lähietäisyyltä pitkän aikaa, joten ehdin havainnoida tuntomerkkejä.  Luulin ensin että lintu on joku pieni haukka. Mutta kun se hypähti läheisen koivun oksalle ja kajautti sieltä neljä kertaa "kukkuu" niin eipä ollut enää epäilystä lajista. Sitten se lensi salmen yli kauemmas metsään josta kuului vielä kolme kukahdusta.  Eli jos vanhan kansan uskomuksiin on luottaminen, niin ei ole paljon enää elinvuosia jäljellä.  Se oli muuten ensimmäinen kerta kun näin käen.

Rentukat kukkivat Huusalon rannoilla. Normaalilla vedenkorkeudella ne ovat yleensä vesirajassa, nyt ne ovat kaukana rantaviivasta. 

Pyöreälahden suulla ui kuikkapari vastaan.  Kuikuilevat minua hetken ennen kuin sukeltavat. Marjoluodon luona tapaan kaksi oranssikaulaista, harmaaposkista tummapäätä; härkälintuja. Lakkaan melomasta ja annan kajakin liukua tuulen mukana niitä kohti. Saan katsella pitkän aikaa niiden touhuja. Mietin miten noin pienestä linnusta voi tulla niin paha ääni. Tosin nyt ne olivat ihan hiljaa.

Paluumatka sujuu joutuisasti kun takaa puhaltava tuuli työntää kajakkia aalloilla. 

Kotkansiipi rullalla

Rentukka-aikaa

Rentukkaa tämäkin

Vesi on alhaalla

Rentukat piilossa

Havaintoja

Kajakilla liikkuen on helppo havainnoida vesilintuja.  Tavallisempien telkkien ja sorsien lisäksi järvelle ovat ilmaantuneet myös uikut ja kuikat.  Joutsenta näkee harvemmin täällä isojen selkävesien äärellä, mutta lauantaiaamuna näin yhden Purnunsaaren rantaruovikossa.  Yksi jota en nähnyt, mutta josta ei voi erehtyä, on härkälintu jonka "laulu" kuului yhtenä iltana Kantturasaaren lähettyviltä.

Äitienpäivän aamuna lähdin aikaisin kohti Huusaloa.  Oli tyyntä ja aurinko paistoi, joten matkasin pitkin auringonsiltaa Huusalon korkeitten kallioiden luo. Nousin maihin pikkuiseen kalliosaareen Pyöreälahdella.
Sieltä on hyvät näkymät Kuokanselän yli Vuorikiukkaalle päin ja toiseen suuntaan Huusalon kallioille.

Huusalon kalliorantaa

vesi virtaa kalliota pitkin

Huusalon kummitus

Haukiveden kevättä

Maanantai 9.5. on ollut toistaiseksi kevään lämpimin päivä.  Lähden illalla kiertämään Kuokansalon. Nytkin on lähes tyyntä. Järvellä tuntuu lämmin henkäys vaikka vesi vielä onkin kylmää.  Melon hiljalleen Kuokansalon länsirantaa, ihan kallion viertä, kun yht`äkkiä rantakivi liikahtaa. Silmä tarkentaa kivellä köllöttelevän norpan. Pari sekuntia katselemme hölmistyneinä toisiamme, välimatkaa meillä on alle kymmenen metriä. Sitten norppa sukeltaa.

12.5. Lisäystä edelliseen:  Tänään näin norpan täsmälleen samassa paikassa, samaan aikaan.  Kelluin kajakissa rannan tuntumassa ja puhuin puhelimeen. Kajakki lipui hitaasti tuulenvireen vietävänä.  Ohitin kallioniemekkeen ja siinä samassa näin norpan taas rantakivellä.  Siitä se sitten rauhallisesti lipui veteen.

Kiireinen viikko

Viikon aikana ehtiii paljon kun ei ole päivätyöt rasitteena.  Alkuviikko sujui erilaisten kevättöiden merkeissä. Puolen viikon maissa tehtiin parin päivän pikavierailu Etelä-Suomeen; Kirkkonummelle ja Helsinkiin. Loppuviikolla ilma lämpeni jolloin ajankäyttö täytyi jakaa melonnan ja terassien suojakäsittelyn kesken.

Porkkalanniemen kärjestä näkyy aavaa ulappaa.

Porkkalanniemestä löytyy karun kalliomaiseman lisäksi suojaisia painanteita, joissa kukkivat kevään ensimmäiset kukat: pystykiurunkannus, sinivuokko ja valkovuokko.

Jääesteitä melojalle toukokuun ensimmäisellä viikolla.

Tässä piti nousta maihin ja vetää kajakkia jäätä pitkin

Tämän sohjojään läpi pystyi melomaan. Västäräkki lentoon lähdössä.

7.5. Kuokansalon itärannalla kajakin kantavaa jäätä

Kuokanselkä aamulla 7.5.

Hirvikallio, Kuokanselkä, taustalla Vuorikiukas

Vesille, vesille

Haukivesi vapautui jääpeitteistään aika tarkasti samaan aikaan kuin viime keväänä. Vuosi sitten olin kirjoittanut: sunnuntaina 2.5. alkoi pohjoistuuli puhallella jäälauttoja kasaan. Nytkin pohjoistuuli puhalteli jäälauttoja sunnuntaina, 1.5., vapunpäivänä. Silloin olin päässyt kotirannasta vesille 3.5. Niin myös tänä keväänä, seuraavana päivänä laiturin edusta avautui illan suussa ja pääsin ensimmäiselle melonnalle.
Pohjoisvirtaus on jäähdyttänyt ilman. Päivälämpötila oli viiden asteen paikkeilla ja iltaa kohti vielä kylmeni. Vähän lumihiutaleitakin heitteli. Niinpä ensimmäiselle melonnalle piti pukeutua lämpimästi; neopreeniin, villasukkiin ja -pipoon.
Vaan on se hienoa työntää kajakki vesille ja vetäistä kauden ensimmäiset melanvedot!

viimeiset jäälautat ja kajakki lähtövalmiudessa