Kukkien runsautta

Lehtokuusama

Tunturikurjenherne

Puna-ailakki

Reilun viikon lämpöaallon seurauksena kaikki kukat kukkivat nyt yhtäaikaa. Tein äsken pienen lenkin Yöveden rantalehtoon. Kukkia: metsäorvokki, suo-orvokki, niittyleinikki, ojakellukka, mustikka, mansikka, puna-ailakki, sudenmarja, kielo, lehtokuusama, tunturikurjenherne ja metsätähti. Löytyi myös nupulla olevat valkolehdokki, talvikki, metsäkurjenpolvi ja mustakonnanmarja. Tällä menolla kaikki kukat on kukkineet ennen kuin kesäkuu alkaa. No, taitaa epävakainen ja viileä sää jonkin verran tasoittaa tilannetta.

Pieni kesä

Rantakoivut helatorstaina 13.5.

Repomäeltä

Kotkansiipilehto

Siitepölylautta

Mietin mikä olisi vastakohta intiaanikesälle.  Poikkeuksellisen lämmintä syksyähän nimitetään niin. Joka tapauksessa kulunut viikko oli ihmeellinen; aurinkoa, lämpöä, tyyntä ja itikatonta kesäsäätä. Kasvit ja lehtipuut ottivat viime viikon aikana mahtavan kasvuharppauksen. Kävin 12. toukokuuta katsomassa kotkansiipisaniaslehtoa. Silloin ei näkynyt pienintäkään alkua kasvustossa. Kun viikon päästä menin paikalle uudelleen olivat kotkansiivet jo puolimetrisiä ja aivan pieni osa lehden kärjestä oli enää rullalla. Kaikki kevätkukat alkoivat kukinnan yhtäaikaa. Nyt kukkivat mm. tuomet, orvokit, metsätähdet, voikukat, mustikat, ketunleivät ja rentukat. Kielo ja pihlajakin ovat jo nuppuvaiheessa.  Järven vesi lämpeni myös ennätystahtiin. Olisiko tämä poikkeuksellisen lämmin sää syynä siihen että ilmassa on tavallista enemmän siitepölyä.  Sitä on myös veden pinnalla; paikoitellen suurina lauttoina. No, nyt sunnuntaina ollaan sitten palattu normaalitilaan sään suhteen.
Hieno alku kesälle kaiken kaikkiaan.

Äitienpäivämelonta

Sammalsaaren kärjessä

Pikkuinen kalliosaari Huusalon edustalla

Halailevat oliot Taivalsaaren kalliossa

Harmaata sumusäätä

Aamu oli pilvinen, sumuinen, tyyni ja jopa lämpimänoloinen eiliseen verrattuna. Lähdin aamuseitsemältä järvelle suuntana Huusalo. Oli hiljaista; Rossinsaaren edustalla oli yksi vene kalastajineen, muualla järvellä ei ketään. Ohitin Purnusaaren ja pujahdin Sammalsaaren eteläkärjestä Huusalon kalliorannnan tuntumaan. Tein kierroksen kalliojyrkänteen alla Pyöreälahdella ja jatkoin sitten kohti Taivalsaarta.  Jossain lähellä kuului silkkiuikun "krrrrrr"-huuto ja hieman kauempana huutelivat kuikat. Taivalsaaren jyrkistä rantakivistä löytyi samanlaisia levämuodostelmia kuin viime syksyn Kuokansalon pohjoisrannalta löytämäni "pikkunallet".  Kuvatessani niitä kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä käen kukunnan jostain lähisaaresta. Ajattelin käydä tekemässä merkinnän käkihavainnosta Taivalsaaren tulipaikan vieraskirjaan.  Mutta vieraskirjalaatikko oli tyhjä. Käki sen sijaan jatkoi kukkumistaan ihan lähellä.

Sumu tiheni ja muutamia pisaroitakin tipahteli veden pintaan joten päätin lähteä kotiin päin. Kaatumasaaren ja Taivalsaaren välisessä salmessa kuikat olivat yht`äkkiä kajakin keulan edessä. Ensin yksi pulpahti pintaan ja pian toinen. Lakkasin melomasta ja annoin kajakin hiljalleen liukua niitä kohti. Päät kääntyilivät ja ihan selvästi ne yrittivät ottaa selkoa mikä outo kulkija niiden reviirille on tullut.  Yritin tervehdystä: "kuiiikka, kuiiikka" ja päät pyörivät vähän tiuhempaan. Vauhtini oli loppunut joten koetin ihan varovasti parilla melanvedolla saada kajakkia liikkeelle mutta se oli väärä liike; molemmat sukelsivat sillä hetkellä kun mela liikahti.  Vähän ajan kuluttua ne taas nousivat pintaan, tällä kertaa vähän kauempana kajakista. Jatkoin matkaa tiheässä sumussa saaren rantoja hipoen. Sumu oli niin sankkaa että Purnusaari oli hävinnyt kokonaan näkyvistä mutta rannan lähellä pysyen pääsin kotirantaan.  Olipa mukava tavata kuikat. Niitä olen kaivannutkin täällä Haukivedellä meloessani. Entisillä melontavesilläni Sorsavedellä ja Ala-Siilillä kuikat näyttäytyivät lähes joka kerta kun olin melomassa.

Vesille!

Sunnuntaina 2.5. pohjoistuuli alkoi puhallella kotirannan jäälauttoja kasaan. Kuuntelin ja katselin laiturilla kun jäät liikkuivat ja hupenivat kilisten ja kohisten. Mutta sunnuntai-iltana oli vielä kaista parikymmensenttistä jäätä parin metrin päässä rantaviivasta. Yritin lähteä kajakilla mutta vaikka se on keltainen, niin ei se kuitenkaan ole Yellow sumbmarine. Maanantai-iltana ei jäitä enää ollut joten suuntasin kajakin keulan kohti Kuokansaloa. Kuokansalon ja Pitkäsaaren välinen salmi oli vielä puoliksi jään peitossa.  Käännyin Kuokansalon ja Heposaaren väliseen salmeen. Majava oli jatkanut puunkaatohommia ja pesäkumpu oli komea. Ei kohdattu tällä kertaa.  Kauden aloitus onnistui hienossa säässä.
Tiistai-illan melonta ei toteutunut kolean sään ja hyytävän lumiräntäsateen vuoksi mutta keskiviikkona 5.5. aurinko helli ja tuulikin oli kääntynyt kaakon puolelle. Niinpä lähdin kiertämään Natulansaaren. Härkälintu tervehti heti kun tulin rantaan. Kauempana silkkiuikku kuikuili kaula pitkänä ja sukelsi varmuuden vuoksi näkymättömiin kajakin keulan edeltä. Silkkiuikkuja näkyikin useampia saarikierroksen aikana.
On se vaan mahtava tunne kun pitkän talven jälkeen saa katsella kun järvi heijastaa taivaan sinen ja voi kuulla veden solinan melan painautuessa veteen.

Ei vielä...

...mutta nyt jo Kuokansalon edustalla

Vappukukka

Vapunpäivänä laskeuduimme sateisen säärintaman läpi lumisesta Kuusamosta Rantasalmen kevääseen. Matkan varrella jo ajattelin että nyt olen myöhässä melontakauden aloituksesta, kun monet järvenlahdet ja pikkulammet olivat vapautuneet jäistä. Kotirannassa oli kuitenkin vielä jääkerros, joten menee vielä hetki ennen kuin kajakin saa työnnettyä vapaaseen veteen.

Aamulla paistoi hetken aikaa aurinko, joten lähdin pyörällä katselemaan näsiäpaikkoja.  Ja sielläpä ne kukkivat ojan reunalla. Katselin kuva-arkistostani edellisen vuoden näsiäkuvia ja huomasin että olen myös viime keväänä ollut vapunpäivänä samalla paikalla näsiää kuvaamassa.  Eli kevät on kuitenkin aikataulussa sekä kukinnan että jäittenlähdön suhteen. Ainakin jos vertaa edelliseen vuoteen.