Tähtiöitä

Lapsena asuin syrjäkylässä soiden ja metsien keskellä. Kuljin koulumatkan, n. 3,5 kilometriä jalan tai hiihtäen ainoana valona kuu ja tähdet.  Tänne maalle muutettuamme koin muistuman lapsuudesta kun pitkästä aikaa taas näin tähtitaivaan.  Taajamien valot häivyttävät tähtien tuikkeen. Kirkkaina, kuulaina iltoina täällä pimeän keskellä lähden ulos ja kuljeskelen lähiympäristössä kuun valossa. Miten valoisa voikaan helmikuinen talvi-ilta olla kun lumet puiden oksilla ja hanget heijastelevat valoa.

Viikonloppu Kuusamossa

Viikonloppu Kuusamossa tarjosi pirteitä pakkaskelejä. Perjantaiaamuna mittari näytti kolmekymmentä pakkasastetta, lauantaiaamuna kolmekymmentäviisi ja sunnuntaiaamuna kolmekymmentäkahdeksan. Toki auringon noustessa kylmyys vähän hellitti mutta alle kahdenkymmenen asteen lukemia ei mittarissa nähty.


Suuria eroja lämpötiloissa oli myös paikallisesti. Kun lauantaiaamuna lähdettiin liikkeelle kohti Rukaa, lauhtui sää matkan aikana kymmenen asteen verran. Ylhäällä oli siis huomattavasti lämpimämpää. Perjantaina ajelimme Vuotungin ja Kuusingin suunnalla maisemia katsellen. Isokenkäisten klubikin löytyi sivutien päästä :) Lauantaiaamuna kävimme Käylän koskella tervehtimässä koskikaroja. Ne olivat harvinaisen pelottomia. Eivät välittäneet katselijoista vaan kisailivat koskessa varmaankin parasta ruokailupaikkaa tavoitellen. Paluumatkalla kävimme Rukan Maston rinteellä tykkypuita ihailemassa. Iltapäivällä kiipesimme Konttaiselle. Parkkipaikalta ylös laelle oli tampattu kova polku. Suksisauvoista olisi ollut apua etenkin alaspäin tullessa jyrkällä kulku-uralla. Konttaisen laella avautui komea tykkymaisema. Aurinko oli jo matalalla joten valo pilkisteli lumikuorrutteisten puiden välistä ja loi varjoja hangelle. Komea oli myös huipulta avautuva maisema. Kirkkaalla säällä näkyi kauas metsien ja järvien pilkuttamaa lumimaisemaa joka suuntaan.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme uudelleen Käylän koskelle. Lauantaiaamu oli ollut pilvinen mutta nyt aamutaivas lupasi auringon tulevan esiin. Ja niin se oli tullutkin ennen kuin ehdimme koskelle. Mutta vielä nousevan auringon kaunis vaaleanpunasävy värjäsi kosken huuruja. Säntäilin kameran kanssa pitkin rantoja etsien hyviä kuvakulmia. Valo muuttui nopeasti ja pian pehmeät pastellivärit olivat hävinneet. Auton mittari näytti kolmekymmentäkuusi astetta. Ihmettelin vain sitä kun ei tullut yhtään kylmä. Ilmeisesti pakkaskelit ovat opettaneet pukemaan päälle tarpeeksi vaatetta. Silmälasit kylläkin olivat ihan jäässä joten tarkennusongelmia oli.

Iloa auringosta

Parin pilvisen viikonlopun jälkeen lopultakin aurinkoista pakkassäätä.  Kovien pakkasien jälkeen ei viidentoista asteen pakkanen tunnu enää missään. Varsinkaan kun ei tuule.  Kävimme retkiluistelureitillä kelkalla ja luistimilla nautittimassa kauniista talvimaisemista.  Ohut pakkaslumi pysytteli puiden oksilla. Vain etelän puolen rannoilla lumi oli karissut pois. Aurinko siis lämmittää jo!
Illan suussa kävin tarpomassa rantoja lumikengillä.  Aika syvälle upottaa kun yhtään suojakeliä ei ole ollut joka olisi tiivistänyt hankea.  Taitaa olla pian kolme kuukautta siitä kun lämpötila oli viimeksi yli nolla-astetta.

Retkiluistelureitin varrelta

Kotirannan huurteiset ja lumiset

Usvainen virta

Sikkoinleuan virta pysyy sulana