Pumpulipilvi-ilta

Kun tulin töistä kotipihaan, havaitsin komeita pilvimuodostelmia taivaalla. Niinpä piti pakata kamera kajakin kuivasäilöön ja suunnistaa Purnusaaren kalliolle odottelemaan auringon laskua Kuokansalon taakse. Mikäpä siinä oli istuksiessa kalliolla auringon vielä lämmittäessä tyynessä illassa. Purnusaaren rannassa on puolikuiva käkkyrämänty jota olen käynyt kuvaamassa viime kesästä alkaen erilaisissa valoissa, jopa talvisena kuutamoiltana. Järveltä katsottuna ja päivänvalossa se ei näytä mitenkään erikoiselta mutta sopiva valaistus taustalla saa sen muodot esille. Nyt käkkyrä sai taustakseen hienot pumpulipilvikuviot ja kapean viirun kirkasta iltataivasta tummien pilvien välistä pilkottaen.
Kaunis ilta josta jäi muistoksi muutama kuvakin.

Purnusaaren puolikuiva mänty

Purnusaaren kalliolta Kuokanselälle

Pumpulipilviä

Lehtopalsami

Loppukesän kaunis, erikoinen kukka on lehtopalsami. Minun lehtopalsamipaikkani on kivilouhikko Herralanlahden pohjukassa Leppävirran ja Pieksämäen rajalla. On ihme miten mikään voi kasvaa ja kukkia kun kasvualustana näyttää olevan pelkkää kiveä. Jostain ne kasvit kuitenkin voimansa ottaa. Tänä vuonna lehtopalsami kukki erityisen runsaasti.

Retkiä saariin

Kaatumasaari

Huuhinsaaren tulipaikka

Taivalsaaren tulipaikka

Vuorikiukkaan sammalkalliota

Sammalmattoa Vuorikiukkaalla

Kosteaa metsän pohjaa Vuorikiukkaalla

Kurkistus kurusta Huusalossa

Jätös Huusalon lammen rannalla

Näkymä Lehtikiukkaalle päin Huusalon kalliolta

Kapea kuru kallioiden lomassa Huusalossa

Loman viimeisinä päivinä tein kotiseuturetkiä Linnansaaren saariin. Huuhinsalon reissuun piti varata aikaa. Matkaa sinne kertyy kotirannasta noin 15 km. Matkalla jäin kuitenkin Taivalsaaren tulipaikalle laittelemaan kahvia ja nauttimaan auringon lämmöstä kuumalla kalliorannalla.
Jatkoin matkaa tuuli takana eli mukavassa myötäisessä. Huuhinsaaren rantautumispaikka piilottelee järviruon ja puiden suojassa pienen niemekkeen juuressa. Pohjoisen puolelta niemeä löytyi hiekkaranta johon saattoi ajaa suoraan kajakin keulan. Hieno paikka jossa voisi viettää kesäpäivän jos toisenkin. Nyt vain pystytin harjoituksen vuoksi edellisenä päivänä hankkimani Savotta-louteen. Kiilapuita sai helposti tulipaikan kirveellä mutta vastaisuuden varalle kannattaa hankkia joku teleskooppisalko tukemaan yläreunaa.
Olisi siihen voinut jäädä yöksikin mutta tuuli yltyi iltaa kohti ja tunsin oloni epämukavaksi suurien selkävesien takana. Yksin melojan on valittava reittinsä niin ettei joudu ottamaan tarpeettomia riskejä. Niinpä lähdin kohti auringonlaskua vastatuuleen kohti kotia.

Seuraavana päivänä teimme retken veneellä Vuorikiukkaalle. Vuorikiukkaalla on kaksi kallioharjannetta joiden väliin jää kuru. Sitä pitkin kulkee polku ylöspäin. Kalliot valuttavat vettä kuruun joten siellä viihtyy kuusi ja sammaleet. Ensimmäiset kanttarellit ja suppilovahverot tänä kesänä löysimme sieltä. Näköalojen vuoksi ei Vuorikiukkaalle kannata kiivetä. Metsä on korkeaa ja vesi vain pilkahtelee puiden lomasta. Pohjoiselta harjanteelta näkee vähän paremmin järvelle. Varsinkin kun lähtee nuotiopaikalta rantaa pitkin kalliolle ja nousee saaren kärkeä kiertäen aina ylemmäs. Keittelimme nokipannukahvit nuotiopaikalla ja kävin kuvaamassa viereistä rahkasammalkalliota.

Launtaina oli vuorossa retki Huusaloon. Tällä kertaa varusteina mukana viiden litran sanko ja muovikassi mahdollisen saaliin varalta. Lähdin matkaan kajakilla ja rantauduin Pyöreälahden suulle poukamaan. Ensin nousin lännen puolen kallioille katselemaan näköaloja. Tältä kalliolta voi nähdä itään selän yli Lehtikiukkalle päin ja pohjoiseen saarten välistä Vuorikiukkalle päin. Lähdin kiertelemään saaren sisäosia. Huusalossa on useita syvälle saaren sisään pistäviä lahtia. Olin ottanut kameraan karttakuvan saaresta. Ilman sitä olisikin ollut hankala suunnistaa. Maasto on monimuotoista kallioineen, kosteikkoineen ja tiheine kuusivyöhykkeineen. Pikkuisen lammen rannalta löytyi iso läjä. Saattoi olla hirven kesäkakka mutta entäpä jos se olikin sen toisen suuren metsän kuninkaan jätös? Vähän aikaa tunsin oloni hieman epämukavaksi. Sieniäkin löytyi; nuutamia jättiläiskanttarelleja ja orakkaita. Ja mustikat keräsin majavien työmaalta rantautumispaikan läheltä. Kotimatkalla olikin tuulta riittämiin. Koillistuuli nosti valkopäitä Kuokanselälle joten pikkuinen kajakkini keinui alloilla ylös alas. Pysyttelin siis rantojen lähettyvillä varoen kuitenkin kivikoita. Olisi kohtalokasta kolauttaa kiville aallokossa.

Loma on nyt ohi ja edessä paluu arkikuvioihin. Syksyn mittaan ehtii vain pyörähtää pieniä iltalenkkejä lähisaariin. Mutta monta mukavaa tuokiokuvaa loman ajalta on tallentunut muistiin ja kuvina katseltaviksi.

Lomamatkoja

Patvinsuo

Ilta Suomujärven rannalla Patvinsuolla

Torronsuo aamusumussa

Aurinkokylpyä Torronsuolla

Kurjenkello iltavalossa Nauvon Lemholmassa

Kesälomasäät olivat mitä parhaimmat. Aurinkoa ja lämmintä riitti. Teimme pari kierrosta Suomessa matkailuautolla. Saariston rengastie tuli lopultakin kierrettyä ympäri. Pari edellistä yritystä on katkennut. Viimeksi siitä syystä että olimme reissulla liian myöhään joten Houtskärin ja Iniön yhteyslaiva ei enää kulkenut.
Mieleen jäivät erityisesti Nauvon tammilehto illan valossa, aallokossa keinunta kajakissa Mossalan rannoilla ja utuisen kaunis aamu lautan kannelta katseltuna kun menimme Iniöön.

Paluumatkalla kotiin päin vietimme vuorokauden Torronsuon laitamilla. Kerrankin oli tuuria kun ennen auringonnousua kiipesin luontotorniin. Sumu verhoili kevyesti auringon värittämää suomaisemaa. Upea aamu.  Kameran muistikorttia tuli täytettyä jonkun verran.

Toisen ajomatkan teimme itään päin. Patvinsuon kansallispuistoon on pitkään ollut haaveena päästä. Se on vain niin syrjässä ja hankalan matkan takana että tähän asti on jäänyt käymättä.
Nyt odotus palkittiin runsain mitoin. Sielläkin sää suosi. Ja kaiken lisäksi elokuun yön kuu valaisi maisemaa. Niinpä piti valvoa illasta auringonlaskua laguunihiekalla ihaillen ja nousta taas katsomaan auringonnousua sumusta.